Henkilönnimi
Nimeke- ja vastuullisuusmerkintö Saamelaisten itse hallinto Suomessa - dynaaminen vai staattinen? : tutkimus perustuslaissa turvatun saamelaisten itse hallinnon kehittymisestä lainsäädännössä vuosina 1996-2015
Julkaistu Lapin yliopisto, Rovaniemi : 2018.
SAB-luokituskoodi
Muu luokituskoodi
Ulkoasutiedot
Sarjamerkintö ei-lisäkirjausmuodossa Acta Universitatis Lapponiensis, ISSN 0788-7604 ; 375
Huomautus väitöskirjasta
Huomautus sisällöstä, tiivistelmä tms. Tämän oikeustieteellisen tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää ja arvioida, miten saamelaisille alkuperäiskansana perustuslaissa turvattu saamen kieltä ja kulttuuria koskeva itse hallinto toteutuu lainsäädännössä. Pyrkimyksenä oli antaa kokonaiskuva siitä, missä laajuudessa eri säädöksillä on kyetty parantamaan saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan vuonna 1995 perustuslakiin lisätyn säännöksen päätavoitteen mukaisesti ja siten luomaan konkreettista sisältöä itse hallinnolle. Tarkastelu kohdistuu aikajaksolla 19962015 säädettyihin tai voimaan tulleisiin lakeihin. Lainsäädäntötutkimuksen alaan lukeutuvan tutkimuksen metodina on sovellettu nk. vaihtoehtoista lainoppia, joka tässä tutkimuksessa omaksuttujen sitoumusten perustalta sivuuttaa vallitse van laintulkinnan tulkintakehykset ja ottaa sen sijaan voimassa olevan oikeuden tulkinnan lähtökohdaksi suomalaisessa yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevan ryhmän, saamelaisten arvojen ja tarpeiden edistämisen positiivisen erityiskohtelun avulla. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ollut arvioida voimassa olevaa oikeutta pelkästään vaihtoehtoisen ideologian näkökulmasta ja esittää siinä tarkoituksessa tulkintasuosituksia siitä, mitä oikeuden pitäisi olla, vaan sen rinnalla olen kuvannut oikeutta toteutuneena yhteiskunnallisena tosiasiana. Olen omaksunut tutkimukseni laintulkintaa ohjaaviksi yhteiskunnallisiksi sitoumuksiksi 1) kansojen välisen yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen oikeuden itse määräämiseen, 2) tosiasiallisen yhdenvertaisuuden perus- ja ihmisoikeutena sekä näihin pohjautuvan 3) saamelaisten oikeuden tasavertaiseen yhteistoimintaan julkisten viranomaisten kanssa. Itse määräämisoikeus ja perustuslain mukainen saamelaisten itse hallinto käsitteinä tässä tutkimuksessa omaksutun tulkinnan mukaan Kansainvälisen oikeuden mukaan saamelaiset ovat Suomessa paitsi alkuperäiskansa myös kansa kansainvälisen oikeuden tarkoittamassa mielessä. Siltä perustalta saamelaisilla on lähtökohtaisesti oikeus täyteen itse määräämiseen. Kun samalla alueella asuu myös toinen täyteen itse määräämisoikeuteen oikeutettu kansa, nämä kansat eivät voi käyttää itse määräämisoikeuttaan suvereenisesti toisen samanlaisesta oikeudesta piittaamatta varsinkaan asioissa, joilla on molemmille tavanomaista suurempi taloudellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen merkitys. Näissä tilanteissa kumpikin joutuu tinkimään ja joustamaan täydestä itse määräämisoikeudestaan ja jakamaan keskenään tasapuolisesti oikeuteen liittyvän päätösvallan pyrkimyksenään löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tämän tulkinnan mukaan itse määräämisoikeus nähdään pikemminkin joustavana, asioiden ja olosuhteiden eroavaisuudet sekä kansakuntien välisen vuorovaikutuksen välttämättömyyden huomioon ottavana vaatimuksena kuin ehdottomana, jäykkänä ja yhteiskunnallisen todellisuuden sivuuttavana oikeutena. Näin määriteltyä itse määräämisoikeutta kutsutaan tässä tutkimuksessa käytännölliseksi itse määräämisoikeudeksi. Itse hallinto on organisoitu tapa käyttää itse määräämisoikeutta. Saamelaisten itse hallinnon sisältö määräytyy Suomen perustuslakiin lisättyjen saamelaisten perusoikeuksia ja itse hallintoa koskevien säännösten sekä kansainvälisen oikeuden määräysten mukaan. Ne turvaavat saamelaisten aseman ja oikeudet alkuperäiskansana ja määrittävät samalla myös ne oikeudelliset kehykset, joiden sisällä saamelaisten asemaa itse hallinnon perustalta tulisi kehittää lainsäädännössä. Itse hallinnon sisällön ensisijaisena määreenä on siten saamelaisten asema alkuperäiskansana, johon perustuslaissa mainitut saamen kieli ja kulttuuri kuuluvat yhtenä ulottuvuutena. Siitä syystä on oikeampaa puhua saamelaisten itse hallinnosta kuin pelkästä kulttuuri-itse hallinnosta, joka ilmaisuna antaa osittain harhaanjohtavan kuvan itse hallinnon sisällöllisestä ulottuvuudesta. Itse hallintolainsäädännön tavoitteet, itse hallinnon luonne ja toteuttaminen Saamelaisten itse hallinnon perustaa koskevan lakikokonaisuuden perustuslain säännöksen ja saamelaiskäräjälain päätavoitteena on luoda saamelaisille sellainen etniseen itse hallintoon pohjautuva hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voivat aiempaa paremmin vaikuttaa kieltään ja kulttuuriaan sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon julkisessa hallinnossa. Päätavoitteen keskeisenä ajatuksena on lisätä saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan ja turvata heille ryhmänä edellytykset itse ohjata ja hallita mahdollisimman laajasti omaa taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystään sekä osallistua sen suunnitteluun alueellisella ja kansallisella tasolla. Sen mukaisesti etno-poliittinen itse hallinto määritellään lain perusteluissa luonteeltaan dynaamiseksi niin, että saamelaiset voivat itse kehittää ja ohjata sitä omista lähtökohdistaan. Itse hallinnon avulla turvataan saamelaisten oikeus muihin väestöryhmiin nähden tosiasialliseen yhdenvertaiseen kohteluun hallinnossa. Saamelaiset voivat toteuttaa itse hallintoaan varsinaisessa saamelaisessa itse hallinnossa, muussa saamelaisessa itse hallinnossa sekä näiden ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kunnallishallinnossa, valtion ja valtionkirkkojen hallinnossa sekä välillisessä julkisessa hallinnossa kuten paliskunnissa sekä niiden muodostamassa Paliskuntain yhdistyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Miten saamelaisten itse hallinto toteutuu lainsäädännössä tutkimuksen päätulokset Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan valtiovalta kohtelee saamelaisten itse hallintoa lähinnä staattisena järjestelmänä. Itse hallinnosta ei ole tarkasteluajanjaksona muodostunut jatkuvaa dynaamista prosessia eikä saamelaisille ole turvattu riittävän vaikuttavia oikeudellisia keinoja itse hallintonsa kehittämiseen lainsäädännössä. Sen vallitse vaa staattista luonnetta havainnollistaa parhaiten saamelaiskäräjien oikeudellisen aseman muuttumattomuus siitä annetussa laissa. Itse hallinnolle oli alun perin tarkoitus luoda vähitellen sisältöä kehittämällä ensisijaisesti saamelaiskäräjälain säännöksiä. Sitä kautta oli määrä vahvistaa saamelaiskäräjien asemaa itse hallinnon keskeisenä toimijana ja toteuttajana. Saamelaiskäräjälakiin ei ole kuitenkaan tehty sen yli 20 vuotta kestäneenä voimassaoloaikana yhtäkään itse hallinnon kehittämistä merkitse vää muutosta. Saamelaiskäräjillä on yhä nykyisinkin lähinnä neuvoa-antava asema edeltäjänsä saamelaisvaltuuskunnan tavoin. Vallitse va laintulkinta lähtee siitä käsityksestä, että itse hallinnon sisällöllinen ulottuvuus ja etenkin sen toimivaltuudet määriteltiin ja vahvistettiin pääosin jo saamelaiskäräjälain säätämisen yhteydessä vuonna 1995. Tulkinnan mukaan tällä lainsäädäntötoimella saavutettiin perustuslain säännöksen edellyttämä vähimmäistaso itse hallinnon toteuttamisessa ja kehittämisessä. Sen jälkeen perustuslain säännöstä on tulkittu siitä lähtökohdasta, että se paremminkin mahdollistaa itse hallinnon kehittämisen kuin velvoittaa sellaiseen toimintaan lainsäädännössä. Tämä ilmenee valtiovallan pyrkimyksenä soveltaa perustuslain säännöstä minimaalisella tavalla tavallisia lakeja säädettäessä. Vallitse va laintulkinta on ristiriidassa perustuslain säännöksen tavoitteiden ja kansainvälisen oikeuden kanssa. ILO 169 -yleissopimuksen 6 artiklan määräyksiin perustuvaa ja sittemmin YK:n alkuperäiskansajulistuksessa edelleen kehitettyä kuulemis- ja neuvottelumenettelyä ennakkosuostumusperiaatteineen pidetään yhtenä konkreettisimpana keinona toteuttaa saamelaisten itse hallintoa. Tutkimustulosten mukaan neuvotteluvelvoitetta tulkitaan viranomaisten keskuudessa kuitenkin ennemminkin päätöksentekoon kuuluvana muodollisena hallintomenettelyn edellytyksenä kuin saamelaisten itse hallinnon tosiasiallista toteuttamista varten säädettynä järjestelynä. Tosiasiallisesti saamelaiset ovat neuvottelutilanteessa alisteisessa, eriarvoisessa asemassa viranomaisiin nähden, sillä kaikki asiaan liittyvä ratkaisuvalta on viranomaisilla, ei saamelaisilla. Saamelaiskäräjälain ja kansainvälisen oikeuden mukainen neuvotteluvelvoite ei muuta tai rajoita kansallisten viranomaisten laissa määriteltyä toimivaltaa eikä oikeuta saamelaisia osallistumaan tämän toimivallan käyttämiseen. Viranomaisilla on neuvotteluvelvoitteen piiriinkin kuuluvissa asioissa täysi toimivalta. Kun neuvottelut on käyty viranomainen voi toimivaltansa ja asiaa koskevien säädösten sallimissa rajoissa päättää kuten haluaa. Neuvottelumenettely on viranomaisten varsinaisen päätöksentekoprosessin ulkopuolinen järjestely, minkä vuoksi se ei turvaa saamelaisille mahdollisuuksia osallistua itse päätöksentekoon, vaan lähinnä keinon pyrkiä vaikuttamaan siihen. Tästä syystä neuvotteluoikeuden käyttämistä ei voida kutsua osallistumiseksi tosiasialliseen päätöksentekoon. Saamelaisten kannalta neuvottelumenettelyllä on todellista merkitystä vain, jos he saavat sen avulla kulttuurinsa ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta keskeisimmät pyrkimyksensä läpi viranomaisten päätöksenteossa. Tutkimuksen 7 luvussa on lähemmin tarkasteltu 36 säädöstä, joissa on saamelaisten itse hallinnon kehittämiseen tavalla tai toisella nimenomaisesti liittyviä säännöksiä. Lakihankkeiden analyysi paljastaa ensinnäkin sen, että varsinaisessa saamelaishallinnossa saamelaiskäräjillä itse hallinto toteutuu vahvimmillaan saamelaiskäräjien vaalien järjestämiseen liittyviä toimivaltuuksia lukuun ottamatta saamelaisen yhteiskuntaelämän tukemiseen valtion talousarviosta osoitettujen taloudellisten resurssien käyttämisessä. Saame ^^kaen aina vuoteen 2007 asti, mutta sen jälkeen tämä asema heikkeni valtionapuviranomaisen omaksuman uuden laintulkinnan seurauksena. Kolttasaamelaisten itse hallinnoksi kutsuttavalla kylähallinnolla ei ole senkään vertaa itse näistä ratkaisuvaltaa omissa asioissaan kuin yleissaamelaisella toimielimellä saamelaiskäräjillä. Kolttalain 8 lukuun sisältyvät säännökset kolttien asiainhoidosta antavat kolttien hallintoelimille pelkästään oikeuden tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja viranomaisille heidän elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa. Kolttien hallinnolla on täten suhteessa toimivaltaisiin viranomaisiin vain neuvoa-antava asema. Tutkimuksen piiriin otetut muuhun saamelaisten itse hallintoon luetut julkiset organisaatiot Saamelaisalueen koulutuskeskus, Saamelaismuseo Siida ja YLE Sápmi ovat sitä vastoin verrattain itse näisiä toimijoita omalla toimialallaan, vaikka tosin ensin mainittu on valtion omistama oppilaitos ja viimeksi osa YLE:n organisaatiota. Niissä saamelaisilla on vahvemmat mahdollisuudet osallistua omaa koulutusta, elinkeinojen kehittämistä, kulttuuriperintöä ja tiedonvälitystä koskevaan tosiasialliseen päätöksentekoon kuin konsanaan varsinaisessa itse hallintoelimessä saamelaiskäräjillä. Saamelaishallinnon ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kuntien itse hallintoa sääntelevässä lainsäädännössä itse hallintoa ei ole kehitetty lainkaan. Sen sijaan saamelaisten itse hallintoa on kehitetty jonkin verran lakisääteisen kuntayhtymän Lapin maakunnan liiton toimintaa koskevassa lainsäädännössä. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia ohjaavan lain mukaan saamelaiskäräjillä on edustus Lapin maakunnan yhteistyöryhmässä. Alueiden kehittämislain mukaan saamelaiskäräjille on ollut vuodesta 2002 alkaen oikeus valmistella itse näisesti Lapin maakuntaohjelmaan sisältyvä saamelaiskulttuuriosio. Kyseisessä laissa saamelaiskäräjille turvattua asemaa voidaan pitää pisimmälle menevämpänä lainsäädännöllisenä toimenpiteenä saamelaisten itse hallinnon kehittämisessä kuntien ja valtion hallinnossa. Valtion hallintoa ja välillistä julkista hallintoa koskevassa lainsäädännössä itse hallinnon toteutuminen merkitse e pääsääntöisesti saamelaiskäräjien kuulemista ja neuvotteluja sen kanssa siitä annetun lain 9 §:n mukaisesti. Kuulemis- ja neuvottelumenettelyn lisäksi saamelaiskäräjillä on lakiin perustuva edustus joissakin toimielimissä, joilla on etupäässä neuvoa-antava asema. Sekin on oikeudelliselta vaikuttavuudeltaan lähinnä kuulemiseen ja neuvotteluun rinnastettava vaikuttamiskeino. Muutamissa uusimmissa laeissa saamelaiskäräjillä on turvattu vireillepano- ja valitusoikeuden avulla mahdollisuus valvoa viranomaisten toiminnan ja päätösten laillisuutta. Tähän ryhmään kuuluvien perinteisten elinkeinojen sekä maa- ja vesialueiden ja luonnonvarojen hallinnointiin saamelaisilla on siten edelleen vähäiset mahdollisuudet osallistua. Saamelaishallinnon ulkopuolella pisimmälle itse hallintoa on kehitetty evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa. Vuonna 2000 voimaan tulleella kirkkolain muutoksella saamelaisille turvattiin kirkon ylimmässä päättävässä elimessä kirkolliskokouksessa yksi kiintiöity maallikkoedustajan paikka. Saamelaisedustajan valitse e saamelaiskäräjät, joten hänen asemansa perustuu etnisyyteen ja edustuksellisuuteen. Edustaja on sekä kirkolliskokouksen että Oulun hiippakuntavaltuuston täysivaltainen maallikkojäsen. Tiivistetysti voidaan luonnehtia saamelaisten itse hallinnolla olleen tähän mennessä kolme selkeää kehityskautta. Itse hallinnon perustamisvaiheessa vuonna 1995 saamelaiskäräjille turvattiin sitä koskevassa laissa tietyt perustoimivaltuudet päätöksentekoon ja vaikuttamiseen. Vuoteen 2003 kestänyttä toista kautta voidaan pitää itse hallinnon varsinaisena kehitysvaiheena, jolloin itse hallintoa kehitettiin konkreettisesti saamelaiskäräjien omassa hallinnossa, evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa ja lisäksi kunnallishallintoon kuuluvassa Lapin liiton hallinnossa. Kolmatta, yhä nykyisinkin jatkuvaa kehityskautta voidaan kutsua pysähtyneisyyden, osin jopa taantumisen aikakaudeksi, jona aikana itse hallinto muuttui staattiseksi, lähinnä muodolliseen kuulemis- ja neuvotteumenettelyyn perustuvaksi järjestelmäksi. Saamelaiskäräjien näkemykset vaihtoehtoisena lainoppina Lakihankkeiden arvioinnissa on systemaattisesti kiinnitetty huomiota saamelaiskäräjien niistä esittämiin näkemyksiin, mahdollisiin muutosehdotuksiin ja niiden perusteluihin. Tarkastelu osoittaa, että saamelaiskäräjien näkemykset itse kunkin lain sisällöstä poikkeavat lähes säännönmukaisesti siitä, minkä sisältöisinä lait lopulta säädettiin. Saamelaiskäräjät on kannanotoissaan johdonmukaisesti tulkinnut itse hallinnon dynaamiseksi prosessiksi ja tehnyt siitä lähtökohdasta huomattavasti pidemmälle menevämpiä ehdotuksia itse hallinnon sisällön kehittämiseksi kuin mihin toteutuneessa lainsäädännössä on päädytty. Saamelaiskäräjien ehdotukset lakihankkeiden sisällöksi olisivat yhtä hyvin olleet mahdollisia toteuttaa. Näin tarkasteltuna saamelaiskäräjien ehdottamaa tulkintaa siitä, mitä perustuslain säännökset saamelaisten oikeuksien toteuttamiseksi edellyttäisivät lainsäädännössä, voidaan pitää vaihtoehtoisena lainoppina. Erot saamelaiskäräjien tulkinnan ja toteutuneen lainsäädännön välillä ovat muutamissa lakihankkeissa vähäiset, useimmissa kuitenkin hyvin suuret. Saamelaisten kirkolliskokousedustajan valintaa koskevassa sääntelyssä saamelaiskäräjät saavutti kaikki tavoitteensa. Toisesta ääripäästä voidaan mainita laaja aluehallintouudistus vuodelta 2010, jonka yhteydessä hallinnolliset rakenteet ja niitä koskeva lainsäädäntö avattiin ja otettiin uudelleen arvioitavaksi. Saamelaiskäräjät korosti kaikissa hankkeen aikana antamissaan lausunnoissa uudistuksen tarjoavan erinomaisen mahdollisuuden kehittää saamelaisten itse hallintoa ja luoda sille aineellista sisältöä sen perustaa koskevan lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti ilman erillisten, vain tätä asiaa tarkoittavien lainmuutoshankkeiden toteuttamista. Sanottua mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty hyväksi, vaan itse hallinnon kehittäminen uudistuksen yhteydessä säädetyissä laeissa sivuutettiin kokonaan. Saamelaiskäräjien esitykset itse hallinnon kehittämiseksi jätettiin vaille huomiota. Saamelaisten itse hallinnon kehittäminen vaihtoehtoisen lainopin perustalta Itse hallintoa tulisi kehittää sitä sääntelevän perustuslain säännöksen tavoitteiden ja erityisesti alkuperäiskansojen itse määräämisoikeuden tulkintaa koskevien uusimpien kansainvälisoikeudellisten kehitysvirtausten mukaisesti. Näin meneteltäessä itse hallinto ymmärretään tavalla, joka korostaa saamelaisten yhdenvertaista oikeutta kansana ja alkuperäiskansana hallita ja ohjata omista lähtökohdistaan taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystään. Tältä perustalta saamelaiskäräjistä saamelaisten edustuselimenä pitäisi kehittää saamelaisten perinteiseen itse hallintomalliin pohjautuva dynaaminen toimija, jolla on itse näinen ratkaisuvalta yksinomaan saamelaisia koskevissa asioissa. Sen lisäksi saamelaisilla tulisi olla tasavertainen oikeus osallistua heidän asemaansa alkuperäiskansana erityisesti vaikuttavien asioiden valmistelun ohjaamiseen ja johtamiseen sekä myös itse päätöksentekoon toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisessa ratkaisutoiminnassa esimerkiksi yhteishallinnon avulla. Kuulemis- ja neuvottelumenettely on tässä tutkimuksessa omaksuttuihin sitoumuksiin nojaavan laintulkinnankin mukaan kelvollinen järjestely, kunhan sitä sovelletaan uusimman kansainvälisoikeudellisen tulkinnan mukaisesti. Se edellyttää neuvottelumenettelyn soveltamista tavalla, joka perustuu osapuolten välistä tasavertaista asemaa sekä molemminpuolista kunnioitusta ja keskinäistä luottamusta korostavaan kumppanuuteen. Tämän tulkinnan mukaan neuvottelumenettely nähdään tehokkaana keinona lisätä saamelaisten tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia ja siten toteuttaa heille turvattua itse hallintoa. Lisäksi itse hallinnon ja saamelaisten yleisten elinolojen kehittämistä varten erityisesti lainsäädännössä saamelaiskäräjille tulisi turvata oikeus tehdä toimenpidealoitteita eduskunnalle esimerkiksi lakisääteisen vuosikertomuksensa yhteydessä. Saamelaisten oikeusasemaa erityisesti turvaavat perustuslain säännökset ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa sekä sisällöllisesti että tarkoitusperänsä puolesta. Senkin vuoksi saamelaisten erityisten aineellisten oikeuksien ja oikeuden osallistua niiden hallinnointiin tulisi lähtökohtaisesti kehittyä käsi kädessä: aineellisten oikeuksien ja hallinnointioikeuksien alan tulisi vastata toisiaan. Kyse on saamelaisten mahdollisuudesta pitää huolta siitä, että heille kuuluvat oikeudet toteutuvat tosiasiallisesti myös käytännössä lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Nykyisin tämä periaate ei kuitenkaan toteudu läheskään täysimääräisesti. Tässä sanottuun liittyy myös kysymys saamelaisten itse hallinnon ulottuvuudesta hallinnollisen toiminnan eri vaiheisiin. Itse hallinnon perustaa koskevien lakien esitöissä lähdetään siitä, että saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia pyritään lisäämään asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Hallinnollinen toiminta laajasti ymmärrettynä käsittää näiden vaiheiden lisäksi myös päätösten toimeenpanon sekä seurannan ja valvonnan. Näillä vaiheilla on suurta merkitystä erityisesti siinä, miten saamelaisille tarkoitetut omakieliset ja oman kulttuurin mukaiset yhteiskunnalliset palvelut käytännössä toteutuvat. Sen vuoksi saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia tulisi kehittää hallintotoi ^^rvaisi saamelaisten perusoikeuksien toteutumisen itse hallinnon perustalta myös käytännössä. Järjestely voisi koostua kahdesta osasta siten, että hallituskausittain hallitusohjelmaan otettaisiin riittävä peruskirjaus saamelaisten yhteiskunnallisen aseman kehittämisestä. Kirjausta täsmennettäisiin samalle ajalle laadittavalla osapuolten välisellä kumppanuussopimuksella, jonka perustan muodostaisivat perustuslain säännösten lisäksi saamelaisten asemaa kansana ja alkuperäiskansana koskevat kansainvälisen oikeuden asiakirjat. Sopimuksen tulisi sisältää konkreettiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset vähimmäistoimenpiteet saamelaisten oikeusaseman ja yleisten elinolojen kehittämiseksi. Näiden toimenpiteiden toteutumisen varmistamiseksi järjestelylle olisi lisäksi tarpeen saada vahvistus eduskunnalta, jolle lainsäädäntö- ja budjettivalta kuuluu. Sillä tavoin kehitettäisiin saamelaisten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia ja saatettaisiin heidät yhdenvertaiseen asemaan pääväestön kanssa Suomen perustuslain ja kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla.
Asiasana - Kontrolloimaton
Elektronisen aineiston sijainti ja käyttö (URI) https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-092-0 Linkki verkkoaineistoon
ISBN
*00022413nam a22003854a 4500
*00112902
*00520201106111839.0
*007cr||||||||||||
*008181022|2018\\\\fi\||||e|||d||||||0|fin||
*019 $bga,la,na
*020 $a978-952-337-092-0$qPDF
*035 $a25641
*035 $a(PLib-conv)0000025641
*0410 $afin
*084 $a33.21$2ykl
*1001 $aGuttorm, Juha.
*24510$aSaamelaisten itse hallinto Suomessa - dynaaminen vai staattinen? :$btutkimus perustuslaissa turvatun saamelaisten itse hallinnon kehittymisestä lainsäädännössä vuosina 1996-2015 /$cJuha Guttorm.
*260 $aRovaniemi :$bLapin yliopisto,$c2018.
*300 $aLV, 402 s.
*300 $fPDF
*4901 $aActa Universitatis Lapponiensis,$x0788-7604 ;$v375
*502 $aVäitöskirja :$cLapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta.
*520 $aTämän oikeustieteellisen tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää ja arvioida, miten saamelaisille alkuperäiskansana perustuslaissa turvattu saamen kieltä ja kulttuuria koskeva itse hallinto toteutuu lainsäädännössä. Pyrkimyksenä oli antaa kokonaiskuva siitä, missä laajuudessa eri säädöksillä on kyetty parantamaan saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan vuonna 1995 perustuslakiin lisätyn säännöksen päätavoitteen mukaisesti ja siten luomaan konkreettista sisältöä itse hallinnolle. Tarkastelu kohdistuu aikajaksolla 19962015 säädettyihin tai voimaan tulleisiin lakeihin. Lainsäädäntötutkimuksen alaan lukeutuvan tutkimuksen metodina on sovellettu nk. vaihtoehtoista lainoppia, joka tässä tutkimuksessa omaksuttujen sitoumusten perustalta sivuuttaa vallitse van laintulkinnan tulkintakehykset ja ottaa sen sijaan voimassa olevan oikeuden tulkinnan lähtökohdaksi suomalaisessa yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevan ryhmän, saamelaisten arvojen ja tarpeiden edistämisen positiivisen erityiskohtelun avulla. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ollut arvioida voimassa olevaa oikeutta pelkästään vaihtoehtoisen ideologian näkökulmasta ja esittää siinä tarkoituksessa tulkintasuosituksia siitä, mitä oikeuden pitäisi olla, vaan sen rinnalla olen kuvannut oikeutta toteutuneena yhteiskunnallisena tosiasiana. Olen omaksunut tutkimukseni laintulkintaa ohjaaviksi yhteiskunnallisiksi sitoumuksiksi 1) kansojen välisen yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen oikeuden itse määräämiseen, 2) tosiasiallisen yhdenvertaisuuden perus- ja ihmisoikeutena sekä näihin pohjautuvan 3) saamelaisten oikeuden tasavertaiseen yhteistoimintaan julkisten viranomaisten kanssa. Itse määräämisoikeus ja perustuslain mukainen saamelaisten itse hallinto käsitteinä tässä tutkimuksessa omaksutun tulkinnan mukaan Kansainvälisen oikeuden mukaan saamelaiset ovat Suomessa paitsi alkuperäiskansa myös kansa kansainvälisen oikeuden tarkoittamassa mielessä. Siltä perustalta saamelaisilla on lähtökohtaisesti oikeus täyteen itse määräämiseen. Kun samalla alueella asuu myös toinen täyteen itse määräämisoikeuteen oikeutettu kansa, nämä kansat eivät voi käyttää itse määräämisoikeuttaan suvereenisesti toisen samanlaisesta oikeudesta piittaamatta varsinkaan asioissa, joilla on molemmille tavanomaista suurempi taloudellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen merkitys. Näissä tilanteissa kumpikin joutuu tinkimään ja joustamaan täydestä itse määräämisoikeudestaan ja jakamaan keskenään tasapuolisesti oikeuteen liittyvän päätösvallan pyrkimyksenään löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tämän tulkinnan mukaan itse määräämisoikeus nähdään pikemminkin joustavana, asioiden ja olosuhteiden eroavaisuudet sekä kansakuntien välisen vuorovaikutuksen välttämättömyyden huomioon ottavana vaatimuksena kuin ehdottomana, jäykkänä ja yhteiskunnallisen todellisuuden sivuuttavana oikeutena. Näin määriteltyä itse määräämisoikeutta kutsutaan tässä tutkimuksessa käytännölliseksi itse määräämisoikeudeksi. Itse hallinto on organisoitu tapa käyttää itse määräämisoikeutta. Saamelaisten itse hallinnon sisältö määräytyy Suomen perustuslakiin lisättyjen saamelaisten perusoikeuksia ja itse hallintoa koskevien säännösten sekä kansainvälisen oikeuden määräysten mukaan. Ne turvaavat saamelaisten aseman ja oikeudet alkuperäiskansana ja määrittävät samalla myös ne oikeudelliset kehykset, joiden sisällä saamelaisten asemaa itse hallinnon perustalta tulisi kehittää lainsäädännössä. Itse hallinnon sisällön ensisijaisena määreenä on siten saamelaisten asema alkuperäiskansana, johon perustuslaissa mainitut saamen kieli ja kulttuuri kuuluvat yhtenä ulottuvuutena. Siitä syystä on oikeampaa puhua saamelaisten itse hallinnosta kuin pelkästä kulttuuri-itse hallinnosta, joka ilmaisuna antaa osittain harhaanjohtavan kuvan itse hallinnon sisällöllisestä ulottuvuudesta. Itse hallintolainsäädännön tavoitteet, itse hallinnon luonne ja toteuttaminen Saamelaisten itse hallinnon perustaa koskevan lakikokonaisuuden perustuslain säännöksen ja saamelaiskäräjälain päätavoitteena on luoda saamelaisille sellainen etniseen itse hallintoon pohjautuva hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voivat aiempaa paremmin vaikuttaa kieltään ja kulttuuriaan sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon julkisessa hallinnossa. Päätavoitteen keskeisenä ajatuksena on lisätä saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan ja turvata heille ryhmänä edellytykset itse ohjata ja hallita mahdollisimman laajasti omaa taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystään sekä osallistua sen suunnitteluun alueellisella ja kansallisella tasolla. Sen mukaisesti etno-poliittinen itse hallinto määritellään lain perusteluissa luonteeltaan dynaamiseksi niin, että saamelaiset voivat itse kehittää ja ohjata sitä omista lähtökohdistaan. Itse hallinnon avulla turvataan saamelaisten oikeus muihin väestöryhmiin nähden tosiasialliseen yhdenvertaiseen kohteluun hallinnossa. Saamelaiset voivat toteuttaa itse hallintoaan varsinaisessa saamelaisessa itse hallinnossa, muussa saamelaisessa itse hallinnossa sekä näiden ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kunnallishallinnossa, valtion ja valtionkirkkojen hallinnossa sekä välillisessä julkisessa hallinnossa kuten paliskunnissa sekä niiden muodostamassa Paliskuntain yhdistyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Miten saamelaisten itse hallinto toteutuu lainsäädännössä tutkimuksen päätulokset Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan valtiovalta kohtelee saamelaisten itse hallintoa lähinnä staattisena järjestelmänä. Itse hallinnosta ei ole tarkasteluajanjaksona muodostunut jatkuvaa dynaamista prosessia eikä saamelaisille ole turvattu riittävän vaikuttavia oikeudellisia keinoja itse hallintonsa kehittämiseen lainsäädännössä. Sen vallitse vaa staattista luonnetta havainnollistaa parhaiten saamelaiskäräjien oikeudellisen aseman muuttumattomuus siitä annetussa laissa. Itse hallinnolle oli alun perin tarkoitus luoda vähitellen sisältöä kehittämällä ensisijaisesti saamelaiskäräjälain säännöksiä. Sitä kautta oli määrä vahvistaa saamelaiskäräjien asemaa itse hallinnon keskeisenä toimijana ja toteuttajana. Saamelaiskäräjälakiin ei ole kuitenkaan tehty sen yli 20 vuotta kestäneenä voimassaoloaikana yhtäkään itse hallinnon kehittämistä merkitse vää muutosta. Saamelaiskäräjillä on yhä nykyisinkin lähinnä neuvoa-antava asema edeltäjänsä saamelaisvaltuuskunnan tavoin. Vallitse va laintulkinta lähtee siitä käsityksestä, että itse hallinnon sisällöllinen ulottuvuus ja etenkin sen toimivaltuudet määriteltiin ja vahvistettiin pääosin jo saamelaiskäräjälain säätämisen yhteydessä vuonna 1995. Tulkinnan mukaan tällä lainsäädäntötoimella saavutettiin perustuslain säännöksen edellyttämä vähimmäistaso itse hallinnon toteuttamisessa ja kehittämisessä. Sen jälkeen perustuslain säännöstä on tulkittu siitä lähtökohdasta, että se paremminkin mahdollistaa itse hallinnon kehittämisen kuin velvoittaa sellaiseen toimintaan lainsäädännössä. Tämä ilmenee valtiovallan pyrkimyksenä soveltaa perustuslain säännöstä minimaalisella tavalla tavallisia lakeja säädettäessä. Vallitse va laintulkinta on ristiriidassa perustuslain säännöksen tavoitteiden ja kansainvälisen oikeuden kanssa. ILO 169 -yleissopimuksen 6 artiklan määräyksiin perustuvaa ja sittemmin YK:n alkuperäiskansajulistuksessa edelleen kehitettyä kuulemis- ja neuvottelumenettelyä ennakkosuostumusperiaatteineen pidetään yhtenä konkreettisimpana keinona toteuttaa saamelaisten itse hallintoa. Tutkimustulosten mukaan neuvotteluvelvoitetta tulkitaan viranomaisten keskuudessa kuitenkin ennemminkin päätöksentekoon kuuluvana muodollisena hallintomenettelyn edellytyksenä kuin saamelaisten itse hallinnon tosiasiallista toteuttamista varten säädettynä järjestelynä. Tosiasiallisesti saamelaiset ovat neuvottelutilanteessa alisteisessa, eriarvoisessa asemassa viranomaisiin nähden, sillä kaikki asiaan liittyvä ratkaisuvalta on viranomaisilla, ei saamelaisilla. Saamelaiskäräjälain ja kansainvälisen oikeuden mukainen neuvotteluvelvoite ei muuta tai rajoita kansallisten viranomaisten laissa määriteltyä toimivaltaa eikä oikeuta saamelaisia osallistumaan tämän toimivallan käyttämiseen. Viranomaisilla on neuvotteluvelvoitteen piiriinkin kuuluvissa asioissa täysi toimivalta. Kun neuvottelut on käyty viranomainen voi toimivaltansa ja asiaa koskevien säädösten sallimissa rajoissa päättää kuten haluaa. Neuvottelumenettely on viranomaisten varsinaisen päätöksentekoprosessin ulkopuolinen järjestely, minkä vuoksi se ei turvaa saamelaisille mahdollisuuksia osallistua itse päätöksentekoon, vaan lähinnä keinon pyrkiä vaikuttamaan siihen. Tästä syystä neuvotteluoikeuden käyttämistä ei voida kutsua osallistumiseksi tosiasialliseen päätöksentekoon. Saamelaisten kannalta neuvottelumenettelyllä on todellista merkitystä vain, jos he saavat sen avulla kulttuurinsa ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta keskeisimmät pyrkimyksensä läpi viranomaisten päätöksenteossa. Tutkimuksen 7 luvussa on lähemmin tarkasteltu 36 säädöstä, joissa on saamelaisten itse hallinnon kehittämiseen tavalla tai toisella nimenomaisesti liittyviä säännöksiä. Lakihankkeiden analyysi paljastaa ensinnäkin sen, että varsinaisessa saamelaishallinnossa saamelaiskäräjillä itse hallinto toteutuu vahvimmillaan saamelaiskäräjien vaalien järjestämiseen liittyviä toimivaltuuksia lukuun ottamatta saamelaisen yhteiskuntaelämän tukemiseen valtion talousarviosta osoitettujen taloudellisten resurssien käyttämisessä. Saame
*520 $9 kaen aina vuoteen 2007 asti, mutta sen jälkeen tämä asema heikkeni valtionapuviranomaisen omaksuman uuden laintulkinnan seurauksena. Kolttasaamelaisten itse hallinnoksi kutsuttavalla kylähallinnolla ei ole senkään vertaa itse näistä ratkaisuvaltaa omissa asioissaan kuin yleissaamelaisella toimielimellä saamelaiskäräjillä. Kolttalain 8 lukuun sisältyvät säännökset kolttien asiainhoidosta antavat kolttien hallintoelimille pelkästään oikeuden tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja viranomaisille heidän elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa. Kolttien hallinnolla on täten suhteessa toimivaltaisiin viranomaisiin vain neuvoa-antava asema. Tutkimuksen piiriin otetut muuhun saamelaisten itse hallintoon luetut julkiset organisaatiot Saamelaisalueen koulutuskeskus, Saamelaismuseo Siida ja YLE Sápmi ovat sitä vastoin verrattain itse näisiä toimijoita omalla toimialallaan, vaikka tosin ensin mainittu on valtion omistama oppilaitos ja viimeksi osa YLE:n organisaatiota. Niissä saamelaisilla on vahvemmat mahdollisuudet osallistua omaa koulutusta, elinkeinojen kehittämistä, kulttuuriperintöä ja tiedonvälitystä koskevaan tosiasialliseen päätöksentekoon kuin konsanaan varsinaisessa itse hallintoelimessä saamelaiskäräjillä. Saamelaishallinnon ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kuntien itse hallintoa sääntelevässä lainsäädännössä itse hallintoa ei ole kehitetty lainkaan. Sen sijaan saamelaisten itse hallintoa on kehitetty jonkin verran lakisääteisen kuntayhtymän Lapin maakunnan liiton toimintaa koskevassa lainsäädännössä. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia ohjaavan lain mukaan saamelaiskäräjillä on edustus Lapin maakunnan yhteistyöryhmässä. Alueiden kehittämislain mukaan saamelaiskäräjille on ollut vuodesta 2002 alkaen oikeus valmistella itse näisesti Lapin maakuntaohjelmaan sisältyvä saamelaiskulttuuriosio. Kyseisessä laissa saamelaiskäräjille turvattua asemaa voidaan pitää pisimmälle menevämpänä lainsäädännöllisenä toimenpiteenä saamelaisten itse hallinnon kehittämisessä kuntien ja valtion hallinnossa. Valtion hallintoa ja välillistä julkista hallintoa koskevassa lainsäädännössä itse hallinnon toteutuminen merkitse e pääsääntöisesti saamelaiskäräjien kuulemista ja neuvotteluja sen kanssa siitä annetun lain 9 §:n mukaisesti. Kuulemis- ja neuvottelumenettelyn lisäksi saamelaiskäräjillä on lakiin perustuva edustus joissakin toimielimissä, joilla on etupäässä neuvoa-antava asema. Sekin on oikeudelliselta vaikuttavuudeltaan lähinnä kuulemiseen ja neuvotteluun rinnastettava vaikuttamiskeino. Muutamissa uusimmissa laeissa saamelaiskäräjillä on turvattu vireillepano- ja valitusoikeuden avulla mahdollisuus valvoa viranomaisten toiminnan ja päätösten laillisuutta. Tähän ryhmään kuuluvien perinteisten elinkeinojen sekä maa- ja vesialueiden ja luonnonvarojen hallinnointiin saamelaisilla on siten edelleen vähäiset mahdollisuudet osallistua. Saamelaishallinnon ulkopuolella pisimmälle itse hallintoa on kehitetty evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa. Vuonna 2000 voimaan tulleella kirkkolain muutoksella saamelaisille turvattiin kirkon ylimmässä päättävässä elimessä kirkolliskokouksessa yksi kiintiöity maallikkoedustajan paikka. Saamelaisedustajan valitse e saamelaiskäräjät, joten hänen asemansa perustuu etnisyyteen ja edustuksellisuuteen. Edustaja on sekä kirkolliskokouksen että Oulun hiippakuntavaltuuston täysivaltainen maallikkojäsen. Tiivistetysti voidaan luonnehtia saamelaisten itse hallinnolla olleen tähän mennessä kolme selkeää kehityskautta. Itse hallinnon perustamisvaiheessa vuonna 1995 saamelaiskäräjille turvattiin sitä koskevassa laissa tietyt perustoimivaltuudet päätöksentekoon ja vaikuttamiseen. Vuoteen 2003 kestänyttä toista kautta voidaan pitää itse hallinnon varsinaisena kehitysvaiheena, jolloin itse hallintoa kehitettiin konkreettisesti saamelaiskäräjien omassa hallinnossa, evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa ja lisäksi kunnallishallintoon kuuluvassa Lapin liiton hallinnossa. Kolmatta, yhä nykyisinkin jatkuvaa kehityskautta voidaan kutsua pysähtyneisyyden, osin jopa taantumisen aikakaudeksi, jona aikana itse hallinto muuttui staattiseksi, lähinnä muodolliseen kuulemis- ja neuvotteumenettelyyn perustuvaksi järjestelmäksi. Saamelaiskäräjien näkemykset vaihtoehtoisena lainoppina Lakihankkeiden arvioinnissa on systemaattisesti kiinnitetty huomiota saamelaiskäräjien niistä esittämiin näkemyksiin, mahdollisiin muutosehdotuksiin ja niiden perusteluihin. Tarkastelu osoittaa, että saamelaiskäräjien näkemykset itse kunkin lain sisällöstä poikkeavat lähes säännönmukaisesti siitä, minkä sisältöisinä lait lopulta säädettiin. Saamelaiskäräjät on kannanotoissaan johdonmukaisesti tulkinnut itse hallinnon dynaamiseksi prosessiksi ja tehnyt siitä lähtökohdasta huomattavasti pidemmälle menevämpiä ehdotuksia itse hallinnon sisällön kehittämiseksi kuin mihin toteutuneessa lainsäädännössä on päädytty. Saamelaiskäräjien ehdotukset lakihankkeiden sisällöksi olisivat yhtä hyvin olleet mahdollisia toteuttaa. Näin tarkasteltuna saamelaiskäräjien ehdottamaa tulkintaa siitä, mitä perustuslain säännökset saamelaisten oikeuksien toteuttamiseksi edellyttäisivät lainsäädännössä, voidaan pitää vaihtoehtoisena lainoppina. Erot saamelaiskäräjien tulkinnan ja toteutuneen lainsäädännön välillä ovat muutamissa lakihankkeissa vähäiset, useimmissa kuitenkin hyvin suuret. Saamelaisten kirkolliskokousedustajan valintaa koskevassa sääntelyssä saamelaiskäräjät saavutti kaikki tavoitteensa. Toisesta ääripäästä voidaan mainita laaja aluehallintouudistus vuodelta 2010, jonka yhteydessä hallinnolliset rakenteet ja niitä koskeva lainsäädäntö avattiin ja otettiin uudelleen arvioitavaksi. Saamelaiskäräjät korosti kaikissa hankkeen aikana antamissaan lausunnoissa uudistuksen tarjoavan erinomaisen mahdollisuuden kehittää saamelaisten itse hallintoa ja luoda sille aineellista sisältöä sen perustaa koskevan lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti ilman erillisten, vain tätä asiaa tarkoittavien lainmuutoshankkeiden toteuttamista. Sanottua mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty hyväksi, vaan itse hallinnon kehittäminen uudistuksen yhteydessä säädetyissä laeissa sivuutettiin kokonaan. Saamelaiskäräjien esitykset itse hallinnon kehittämiseksi jätettiin vaille huomiota. Saamelaisten itse hallinnon kehittäminen vaihtoehtoisen lainopin perustalta Itse hallintoa tulisi kehittää sitä sääntelevän perustuslain säännöksen tavoitteiden ja erityisesti alkuperäiskansojen itse määräämisoikeuden tulkintaa koskevien uusimpien kansainvälisoikeudellisten kehitysvirtausten mukaisesti. Näin meneteltäessä itse hallinto ymmärretään tavalla, joka korostaa saamelaisten yhdenvertaista oikeutta kansana ja alkuperäiskansana hallita ja ohjata omista lähtökohdistaan taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystään. Tältä perustalta saamelaiskäräjistä saamelaisten edustuselimenä pitäisi kehittää saamelaisten perinteiseen itse hallintomalliin pohjautuva dynaaminen toimija, jolla on itse näinen ratkaisuvalta yksinomaan saamelaisia koskevissa asioissa. Sen lisäksi saamelaisilla tulisi olla tasavertainen oikeus osallistua heidän asemaansa alkuperäiskansana erityisesti vaikuttavien asioiden valmistelun ohjaamiseen ja johtamiseen sekä myös itse päätöksentekoon toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisessa ratkaisutoiminnassa esimerkiksi yhteishallinnon avulla. Kuulemis- ja neuvottelumenettely on tässä tutkimuksessa omaksuttuihin sitoumuksiin nojaavan laintulkinnankin mukaan kelvollinen järjestely, kunhan sitä sovelletaan uusimman kansainvälisoikeudellisen tulkinnan mukaisesti. Se edellyttää neuvottelumenettelyn soveltamista tavalla, joka perustuu osapuolten välistä tasavertaista asemaa sekä molemminpuolista kunnioitusta ja keskinäistä luottamusta korostavaan kumppanuuteen. Tämän tulkinnan mukaan neuvottelumenettely nähdään tehokkaana keinona lisätä saamelaisten tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia ja siten toteuttaa heille turvattua itse hallintoa. Lisäksi itse hallinnon ja saamelaisten yleisten elinolojen kehittämistä varten erityisesti lainsäädännössä saamelaiskäräjille tulisi turvata oikeus tehdä toimenpidealoitteita eduskunnalle esimerkiksi lakisääteisen vuosikertomuksensa yhteydessä. Saamelaisten oikeusasemaa erityisesti turvaavat perustuslain säännökset ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa sekä sisällöllisesti että tarkoitusperänsä puolesta. Senkin vuoksi saamelaisten erityisten aineellisten oikeuksien ja oikeuden osallistua niiden hallinnointiin tulisi lähtökohtaisesti kehittyä käsi kädessä: aineellisten oikeuksien ja hallinnointioikeuksien alan tulisi vastata toisiaan. Kyse on saamelaisten mahdollisuudesta pitää huolta siitä, että heille kuuluvat oikeudet toteutuvat tosiasiallisesti myös käytännössä lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Nykyisin tämä periaate ei kuitenkaan toteudu läheskään täysimääräisesti. Tässä sanottuun liittyy myös kysymys saamelaisten itse hallinnon ulottuvuudesta hallinnollisen toiminnan eri vaiheisiin. Itse hallinnon perustaa koskevien lakien esitöissä lähdetään siitä, että saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia pyritään lisäämään asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Hallinnollinen toiminta laajasti ymmärrettynä käsittää näiden vaiheiden lisäksi myös päätösten toimeenpanon sekä seurannan ja valvonnan. Näillä vaiheilla on suurta merkitystä erityisesti siinä, miten saamelaisille tarkoitetut omakieliset ja oman kulttuurin mukaiset yhteiskunnalliset palvelut käytännössä toteutuvat. Sen vuoksi saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia tulisi kehittää hallintotoi
*520 $9 rvaisi saamelaisten perusoikeuksien toteutumisen itse hallinnon perustalta myös käytännössä. Järjestely voisi koostua kahdesta osasta siten, että hallituskausittain hallitusohjelmaan otettaisiin riittävä peruskirjaus saamelaisten yhteiskunnallisen aseman kehittämisestä. Kirjausta täsmennettäisiin samalle ajalle laadittavalla osapuolten välisellä kumppanuussopimuksella, jonka perustan muodostaisivat perustuslain säännösten lisäksi saamelaisten asemaa kansana ja alkuperäiskansana koskevat kansainvälisen oikeuden asiakirjat. Sopimuksen tulisi sisältää konkreettiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset vähimmäistoimenpiteet saamelaisten oikeusaseman ja yleisten elinolojen kehittämiseksi. Näiden toimenpiteiden toteutumisen varmistamiseksi järjestelylle olisi lisäksi tarpeen saada vahvistus eduskunnalta, jolle lainsäädäntö- ja budjettivalta kuuluu. Sillä tavoin kehitettäisiin saamelaisten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia ja saatettaisiin heidät yhdenvertaiseen asemaan pääväestön kanssa Suomen perustuslain ja kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla.
*653 $aSAAMELAISET
*653 $aITSE HALLINTO
*653 $aPERUSTUSLAIT
*653 $aLAINSÄÄDÄNTÖ
*653 $aALKUPERÄISKANSAT
*653 $aAUTONOMIA
*653 $aSUOMI
*8102 $aActa Universitatis Lapponiensis,$x0788-7604 ;$v375
*85640$uhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-092-0$yLinkki verkkoaineistoon
*979 $a0000025641
*999 $aMikroMarc$b[Electronic material]$x26
^
Tästä teoksesta ei ole arvioita.
Näpäytä
kun haluat kirjoittaa ensimmäisen arvion.
Kuvausta ei toistaiseksi saatavana