Tekijänoikeuden erikoiskirjasto

Kulttuuriesineen suoja : laittoman kulttuuriesineen palauttaminen kansainvälisenä ongelmana
Muistilista on tyhjä
Vis
Hylly
  • 33.33
Henkilönnimi
  • Peterzens-Nysten, Anri.
Nimeke- ja vastuullisuusmerkintö
  • Kulttuuriesineen suoja : laittoman kulttuuriesineen palauttaminen kansainvälisenä ongelmana
Julkaistu
  • Helsingin yliopisto, Helsinki : 2018.
SAB-luokituskoodi
  • 33.33
Muu luokituskoodi
  • 33.33
Ulkoasutiedot
  • 332 s.
  • PDF
Huomautus väitöskirjasta
  • Väitöskirja, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta.
Huomautus sisällöstä, tiivistelmä tms.
  • Johdanto Oikeudellistuva kulttuuriperintö Tutkimuskohde oikeusjärjestelmässä Kulttuuriesineiden laiton kaupankäynti Kulttuuriesineiden liikkumista rajoittava sääntely Laittoman kulttuuriesineen palautus perinteisin keinoin Kulttuuriesineiden palautus kansainvälisten sopimusten mukaan Kehityssuuntia kulttuuriesineiden palauttamiseen Yhteenveto. This research studies the legal protection of cultural property. It examines why cultural property needs protection and how it is protected by law. The research focuses on two issues. Firstly it looks into the way the movement of cultural property is regulated. Secondly it looks into the means that are used to secure the return of illegal cultural property to its country of origin. The theoretical part of the work examines where the presumed new branch of law called cultural heritage law, sits in the overall legal system. In recent years new regulation has been introduced to protect cultural property, as it has become apparent that pre-existing laws provided inadequate protection. The study suggests that the new laws that have been introduced to safeguard cultural property have been directed towards very specific legal problems relating to cultural property. The new law has created several independent legislative sub-areas under the branch of cultural heritage law. This work examines one of these legislative sub-areas in detail: the area that governs the movement and return of cultural property. The starting point for this research is that it is not possible to systematize these different legislative sub-areas with any existing legal concepts and principles. This is because, in addition to its normative material, each of the new legislative sub-areas also appears to be based upon distinct concepts and principles. In other words, each of these sub-areas has distinct legal identity in terms of legal norms, concepts and principles. In summary, careful analysis of the recently developed branch of law known as cultural heritage law reveals distinct sub-branches of law, each subject to its own general doctrines. The theoretical goal of this study has been to outline the general doctrines governing the legislative sub-area of movement and return of cultural property. The practical part of the work examines the question of the return of cultural property. First it looks at how the movement and the return of cultural property is regulated by law. Then it looks at the implementation of that law in practice, that is, the functionality of the recovery system. It is clear that both the regulation and its implementation are developing in a twofold way. The regulation is divided into hard and soft law, and soft law has quickly established its position alongside hard law. The implementation is likewise divided into hard and soft implementation. The unusual prominence of soft regulation and soft implementation may be considered a special feature of this sub-area of law. Väitöskirjassani tutkin lainsäädännön tarjoamaa suojaa kulttuuriesineille. Kysyn miksi kulttuuriesineet tarvitsevat suojaa ja miten niitä tänä päivänä suojataan lainsäädännön keinoin. Erityisesti keskityn oikeudellisen sääntelyn nykytilaan kulttuuriesineiden liikkumisen rajoittamiseksi sekä laittomien kulttuuriesineiden palautusta alkuperämaahan koskevien tilanteiden ratkaisemiseksi. Työn teoreettisessa osassa tarkastelen, mihin tutkimuskohde sijoittuu oikeustieteen tutkimuksen kentässä. Koska olemassa olevalla sääntelyllä ei voitu turvata kulttuuriperinnön tarvitsemaa suojaa erilaisissa ongelmatilanteissa, on tarvittu uutta sääntelyä. Tutkimuksessa esitetään, että kulttuuriperinnön ottaminen oikeudellisen sääntelyn kohteeksi on synnyttänyt itsenäisiä lainsäädäntöalueita, joilla on omat oikeudelliset ongelmansa. Lainsäädäntöalueet voidaan hahmottaa kulttuuriperintöoikeudellisen sääntelyn alle kuuluviksi itsenäisiksi oikeudellisiksi osa-alueiksi. Tässä työssä tarkastelun kohteena on kulttuuriesineiden liikkumista ja niiden palautusta sääntelevä oikeudellinen osa-alue. Tutkimuksen lähtökohtana on, että kulttuuriperinnön suojaksi syntyneitä itsenäisiä oikeudellisia osa-alueita ei pystytä jäsentämään vanhalla systematiikalla. Osa-alueita säännellään omalla normistolla, jäsennetään niille ominaisilla käsitteillä ja ne noudattavat niille tyypillisiä oikeusperiaatteita, jotka muodostavat pohjan jokaisen osa-alueen yleisille opeille. Työn teoreettisena tavoitteena on ollut systematisoida kulttuuriesineiden liikkumisen ja palauttamisen muodostaman oikeudellisen osa-alueen normistoa ja hahmotella sen yleisiä oppeja. Työn käytännöllisessä osassa tutkin laittomien kulttuuriesineiden palautusta. Ensiksi tarkastelen suojan sääntelyä eli kulttuuriesineiden liikkumisen ja palautusvaatimusten oikeudellista sääntelyä. Tämän jälkeen tarkastelen suojan toteutumista eli palautusjärjestelmän toimivuutta. Tutkimuksessa esitetään, että kulttuuriesineiden oikeudellinen suoja ja suojan toteuttaminen on kehittymässä selvästi kaksijakoiseen suuntaan. Sääntely on jakautunut pehmeän ja sitovan sääntelyn muotoihin ja vastaavasti suojan toteuttaminenkin jakaantuu kovan ja pehmeän toteuttamisen keinoihin. Kulttuuriesineiden liikkumista ja palautusta sääntelevällä oikeudellisella osa-alueella tällaista dikotomiaa voidaan pitää poikkeuksellisen voimakkaana. Tällä alalla pehmeä sääntely on nopeasti vakiinnuttanut asemaansa sitovan sääntelyn ohella. Pehmeää sääntelyä ja toteuttamista voidaan pitää tämän alan erityispiirteinä.
Asiasana - Kontrolloimaton
Elektronisen aineiston sijainti ja käyttö (URI)
  • https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/234457/KULTTUUR.pdf?sequence=1 Linkki verkkoaineistoon
ISBN
  • 978-951-51-4210-8
*00006861nam a22003614a 4500
*00112956
*00520201106111839.0
*007cr||||||||||||
*008181114|2018\\\\fi\||||e|||d||||||0|fin||
*019  $bga,la,na
*020  $a978-951-51-4210-8$qPDF
*035  $a25696
*035  $a(PLib-conv)0000025696
*0410 $afin
*084  $a33.33$2ykl
*1001 $aPeterzens-Nysten, Anri.
*24510$aKulttuuriesineen suoja :$blaittoman kulttuuriesineen palauttaminen kansainvälisenä ongelmana /$cAnri Peterzens-Nysten.
*260  $aHelsinki :$bHelsingin yliopisto,$c2018.
*300  $a332 s.
*300  $fPDF
*502  $aVäitöskirja, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta.
*520  $aJohdanto  Oikeudellistuva kulttuuriperintö  Tutkimuskohde oikeusjärjestelmässä  Kulttuuriesineiden laiton kaupankäynti  Kulttuuriesineiden liikkumista rajoittava sääntely  Laittoman kulttuuriesineen palautus perinteisin keinoin  Kulttuuriesineiden palautus kansainvälisten sopimusten mukaan  Kehityssuuntia kulttuuriesineiden palauttamiseen  Yhteenveto.  This research studies the legal protection of cultural property. It examines why cultural property needs protection and how it is protected by law. The research focuses on two issues. Firstly it looks into the way the movement of cultural property is regulated. Secondly it looks into the means that are used to secure the return of illegal cultural property to its country of origin.   The theoretical part of the work examines where the presumed new branch of law called cultural heritage law, sits in the overall legal system. In recent years new regulation has been introduced to protect cultural property, as it has become apparent that pre-existing laws provided inadequate protection. The study suggests that the new laws that have been introduced to safeguard cultural property have been directed towards very specific legal problems relating to cultural property. The new law has created several independent legislative sub-areas under the branch of cultural heritage law.  This work examines one of these legislative sub-areas in detail: the area that governs the movement and return of cultural property.  The starting point for this research is that it is not possible to systematize these different legislative sub-areas with any existing legal concepts and principles. This is because, in addition to its normative material, each of the new legislative sub-areas also appears to be based upon distinct concepts and principles. In other words, each of these sub-areas has distinct legal identity in terms of legal norms, concepts and principles. In summary, careful analysis of the recently developed branch of law known as cultural heritage law reveals distinct sub-branches of law, each subject to its own general doctrines. The theoretical goal of this study has been to outline the general doctrines governing the legislative sub-area of movement and return of cultural property.  The practical part of the work examines the question of the return of cultural property. First it looks at how the movement and the return of cultural property is regulated by law. Then it looks at the implementation of that law in practice, that is, the functionality of the recovery system. It is clear that both the regulation and its implementation are developing in a twofold way. The regulation is divided into hard and soft law, and soft law has quickly established its position alongside hard law. The implementation is likewise divided into hard and soft implementation. The unusual prominence of soft regulation and soft implementation may be considered a special feature of this sub-area of law. Väitöskirjassani tutkin lainsäädännön tarjoamaa suojaa kulttuuriesineille. Kysyn miksi kulttuuriesineet tarvitsevat suojaa ja miten niitä tänä päivänä suojataan lainsäädännön keinoin. Erityisesti keskityn oikeudellisen sääntelyn nykytilaan kulttuuriesineiden liikkumisen rajoittamiseksi sekä laittomien kulttuuriesineiden palautusta alkuperämaahan koskevien tilanteiden ratkaisemiseksi.   Työn teoreettisessa osassa tarkastelen, mihin tutkimuskohde sijoittuu oikeustieteen tutkimuksen kentässä. Koska olemassa olevalla sääntelyllä ei voitu turvata kulttuuriperinnön tarvitsemaa suojaa erilaisissa ongelmatilanteissa, on tarvittu uutta sääntelyä. Tutkimuksessa esitetään, että kulttuuriperinnön ottaminen oikeudellisen sääntelyn kohteeksi on synnyttänyt itsenäisiä lainsäädäntöalueita, joilla on omat oikeudelliset ongelmansa. Lainsäädäntöalueet voidaan hahmottaa kulttuuriperintöoikeudellisen sääntelyn alle kuuluviksi itsenäisiksi oikeudellisiksi osa-alueiksi. Tässä työssä tarkastelun kohteena on kulttuuriesineiden liikkumista ja niiden palautusta sääntelevä oikeudellinen osa-alue.  Tutkimuksen lähtökohtana on, että kulttuuriperinnön suojaksi syntyneitä itsenäisiä oikeudellisia osa-alueita ei pystytä jäsentämään vanhalla systematiikalla.  Osa-alueita säännellään omalla normistolla, jäsennetään niille ominaisilla käsitteillä ja ne noudattavat niille tyypillisiä oikeusperiaatteita, jotka muodostavat pohjan jokaisen osa-alueen yleisille opeille. Työn teoreettisena tavoitteena on ollut systematisoida kulttuuriesineiden liikkumisen ja palauttamisen muodostaman oikeudellisen osa-alueen normistoa ja hahmotella sen yleisiä oppeja.   Työn käytännöllisessä osassa tutkin laittomien kulttuuriesineiden palautusta. Ensiksi tarkastelen suojan sääntelyä eli kulttuuriesineiden liikkumisen ja palautusvaatimusten oikeudellista sääntelyä. Tämän jälkeen tarkastelen suojan toteutumista eli palautusjärjestelmän toimivuutta. Tutkimuksessa esitetään, että kulttuuriesineiden oikeudellinen suoja ja suojan toteuttaminen on kehittymässä selvästi kaksijakoiseen suuntaan. Sääntely on jakautunut pehmeän ja sitovan sääntelyn muotoihin ja vastaavasti suojan toteuttaminenkin jakaantuu kovan ja pehmeän toteuttamisen keinoihin. Kulttuuriesineiden liikkumista ja palautusta sääntelevällä oikeudellisella osa-alueella tällaista dikotomiaa voidaan pitää poikkeuksellisen voimakkaana. Tällä alalla pehmeä sääntely on nopeasti vakiinnuttanut asemaansa sitovan sääntelyn ohella. Pehmeää sääntelyä ja toteuttamista voidaan pitää tämän alan erityispiirteinä.
*653  $aKULTTUURIESINEET
*653  $aKANSAINVÄLINEN OIKEUS
*653  $aOMISTUSOIKEUS
*653  $aOIKEUDELLINEN SÄÄNTELY
*653  $aVIENTIRAJOITUKSET
*653  $aKANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
*653  $aHAAGIN VUODEN 1954 YLEISSOPIMUS
*653  $aSUOMI
*653  $aKULTTUURIPERINTÖ
*852  $h33.33
*85640$uhttps://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/234457/KULTTUUR.pdf?sequence=1$yLinkki verkkoaineistoon
*979  $a0000025696
*999  $aMikroMarc$b[Electronic material]$x26
^
Tästä teoksesta ei ole arvioita.
Näpäytä kun haluat kirjoittaa ensimmäisen arvion.

Kuvausta ei toistaiseksi saatavana

Lähetä