Hylly 30.12 SAR SA-Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja
Henkilönnimi
Nimeke- ja vastuullisuusmerkintö Omaelämäkerran rajapinnoilla : kuolema ja kirjoitus
Muut nimekkeet
Julkaistu Jyväskylän yliopisto, [Jyväskylä] : 2007 (Vaajakoski : Gummerus Kirjapaino)
SAB-luokituskoodi
Muu luokituskoodi
Ulkoasutiedot
Sarjamerkintö ei-lisäkirjausmuodossa Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 1457-6899 ; 92 Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia ; 92
Yleinen huomautus Tekijän artikkeliväitöskirjan (Omaelämäkerran rajapinnoilla : tekstuaalisuus, subjektius ja sukupuoli taideomaelämäkerroissa) yhteenveto-osa. Tekstiä myös englanniksi.
Huomautus sisällöstä, tiivistelmä tms. Summary: On the boundaries of autobiography, death and writing. Omaelämäkertaa on alettu narratiivisen käänteen myötä tutkia monilla tieteenaloilla. Omaelämäkertatutkimuksesta on tullut tärkeä kulttuurintutkimuksenkin osa-alue. Se on rikas tutkimuskohde, sillä siinä kiteytyvät kysymykset esimerkiksi kokemuksesta, kielen performatiivisuudesta, subjektista, tekstuaalisuudesta ja toimijuudesta. Tässä kirjassa Tuija Saresma esittelee omaelämäkertatutkimuksen vaiheita, metodologiaa ja etiikkaa. Hän kehittelee dialogista ja empaattista omaelämäkertojen lukemisen tapaa. Kirjan empiirisenä lähtökohtana on taidekokemuksia kuvaavista omaelämäkerrallisista kirjoituksista tehty tutkimus. Teoreettisesti se pohjaa monitieteiseen omaelämäkertatutkimukseen, kulttuurintutkimukseen ja feministiseen tutkimukseen. Kirjoittaja käy keskustelua myös filosofien, folkloristien, kirjallisuudentutkijoiden, sosiaalipsykologien ja sosiologien kanssa, kaunokirjallisuutta unohtamatta. Omaelämäkerran tutkiminen tarkentuu kirjassa kuolemaan ja kirjoitukseen rajapintoina. Tuija Saresma tarkastelee kirjoittamista kautta kirjan, mutta näkökulmia vaihtaen: kirjoitus on feminiinistä ja feminististä toimintaa, tutkimuksen metodi ja tiedon tuottamisen keino sekä keino pysyä kiinni maailmassa. Kuoleman ja kärsimyksen teemat ovat läsnä pohdintoina kuoleman kohtaamisesta nykykulttuurissamme, suremisen politiikoista ja suremisen sukupuolesta. Suhteessa kuolemaan kirjoittaminen on aktiivista toimintaa, keino saavuttaa toimijuus kaikennielevän kärsimyksenkin jälkeen.
Asiasana
Kontrolloimaton nimeke
Toinen ilmiasu Verkkoaineisto: ISBN 978-951-39-5003-3
Sarjalisäkirjaus - yhtenäistetty nimeke Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, 1457-6899 ; 92.
Elektronisen aineiston sijainti ja käyttö (URI) http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5003-3 Linkki verkkoaineistoon
ISBN
*00005516cam a2201141 i 4500
*00117522
*00520210905162250.0
*008070327s2007 fi |||||||||||||||||fin|
*015 $afx851089$2skl
*020 $a978-951-39-2771-4$qnidottu
*0248 $aA1171782
*035 $a(FI-MELINDA)004817853
*040 $aFI-NL$bfin
*0410 $afin$beng
*042 $afinb
*084 $a30.12$2ykl
*1001 $aSaresma, Tuija,$0(FI-ASTERI-N)000112589
*24510$aOmaelämäkerran rajapinnoilla :$bkuolema ja kirjoitus /$cTuija Saresma.
*2463 $aKuolema ja kirjoitus
*260 $a[Jyväskylä] :$bJyväskylän yliopisto,$c2007$e(Vaajakoski :$fGummerus Kirjapaino)
*300 $a255 s. ;$c21 cm
*336 $ateksti$btxt$2rdacontent
*337 $akäytettävissä ilman laitetta$bn$2rdamedia
*338 $anide$bnc$2rdacarrier
*4901 $aNykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja,$x1457-6899 ;$v92
*4901 $aNykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia ;$v92
*500 $aTekijän artikkeliväitöskirjan (Omaelämäkerran rajapinnoilla : tekstuaalisuus, subjektius ja sukupuoli taideomaelämäkerroissa) yhteenveto-osa.
*500 $aTekstiä myös englanniksi.
*520 $aSummary: On the boundaries of autobiography, death and writing.
*520 $aOmaelämäkertaa on alettu narratiivisen käänteen myötä tutkia monilla tieteenaloilla. Omaelämäkertatutkimuksesta on tullut tärkeä kulttuurintutkimuksenkin osa-alue. Se on rikas tutkimuskohde, sillä siinä kiteytyvät kysymykset esimerkiksi kokemuksesta, kielen performatiivisuudesta, subjektista, tekstuaalisuudesta ja toimijuudesta. Tässä kirjassa Tuija Saresma esittelee omaelämäkertatutkimuksen vaiheita, metodologiaa ja etiikkaa. Hän kehittelee dialogista ja empaattista omaelämäkertojen lukemisen tapaa. Kirjan empiirisenä lähtökohtana on taidekokemuksia kuvaavista omaelämäkerrallisista kirjoituksista tehty tutkimus. Teoreettisesti se pohjaa monitieteiseen omaelämäkertatutkimukseen, kulttuurintutkimukseen ja feministiseen tutkimukseen. Kirjoittaja käy keskustelua myös filosofien, folkloristien, kirjallisuudentutkijoiden, sosiaalipsykologien ja sosiologien kanssa, kaunokirjallisuutta unohtamatta. Omaelämäkerran tutkiminen tarkentuu kirjassa kuolemaan ja kirjoitukseen rajapintoina. Tuija Saresma tarkastelee kirjoittamista kautta kirjan, mutta näkökulmia vaihtaen: kirjoitus on feminiinistä ja feminististä toimintaa, tutkimuksen metodi ja tiedon tuottamisen keino sekä keino pysyä kiinni maailmassa. Kuoleman ja kärsimyksen teemat ovat läsnä pohdintoina kuoleman kohtaamisesta nykykulttuurissamme, suremisen politiikoista ja suremisen sukupuolesta. Suhteessa kuolemaan kirjoittaminen on aktiivista toimintaa, keino saavuttaa toimijuus kaikennielevän kärsimyksenkin jälkeen.
*650 7$akulttuuri$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p372
*650 7$akirjallisuudentutkimus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p1066
*650 7$akulttuurisosiologia$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p3878
*650 7$ametodologia$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p7509
*650 7$aetiikka$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p3166
*650 7$atutkimus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p183
*650 7$aelämäkerrat$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p11597
*650 7$ahenkilöhistoria$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p2718
*650 7$akärsimys$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p4620
*650 7$atutkimusetiikka $2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p20245
*650 7$afeminismi$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p7254
*650 7$akokemukset$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p3209
*650 7$ayksinäisyys$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p6935
*650 7$asuru$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p17963
*650 7$akuolema$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p626
*650 7$areseptio$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p24663
*650 7$akulttuurintutkimus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p7493
*650 7$aelämäkertatutkimus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p8110
*650 7$akirjoittaminen$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p2512
*650 7$aomaelämäkerrallisuus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p16155
*650 7$amuistelmat$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p8111
*650 7$anaiset$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p16991
*650 7$ataide$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p2851
*650 7$aelämys$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p3211
*650 7$afeministinen tutkimus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p21065
*7400 $aKuolema ja kirjoitus.
*77608$iVerkkoaineisto:$z978-951-39-5003-3
*830 0$aNykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja,$x1457-6899 ;$v92.
*852 $h30.12 SAR
*852 $hSA-Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja
*85641$uhttp://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5003-3$yLinkki verkkoaineistoon
^
Tästä teoksesta ei ole arvioita.
Näpäytä
kun haluat kirjoittaa ensimmäisen arvion.
Omaelämäkertaa on alettu narratiivisen käänteen myötä tutkia monilla tieteenaloilla. Omaelämäkertatutkimuksesta on tullut tärkeä kulttuurintutkimuksenkin osa-alue. Se on rikas tutkimuskohde, sillä siinä kiteytyvät kysymykset esimerkiksi kokemuksesta, kielen performatiivisuudesta, subjektista, tekstuaalisuudesta ja toimijuudesta. Tässä kirjassa Tuija Saresma esittelee omaelämäkertatutkimuksen vaiheita, metodologiaa ja etiikkaa. Hän kehittelee dialogista ja empaattista omaelämäkertojen lukemisen tapaa. Kirjan empiirisenä lähtökohtana on taidekokemuksia kuvaavista omaelämäkerrallisista kirjoituksista tehty tutkimus. Teoreettisesti se pohjaa monitieteiseen omaelämäkertatutkimukseen, kulttuurintutkimukseen ja feministiseen tutkimukseen. Kirjoittaja käy keskustelua myös filosofien, folkloristien, kirjallisuudentutkijoiden, sosiaalipsykologien ja sosiologien kanssa, kaunokirjallisuutta unohtamatta. Omaelämäkerran tutkiminen tarkentuu kirjassa kuolemaan ja kirjoitukseen rajapintoina. Tuija Saresma tarkastelee kirjoittamista kautta kirjan, mutta näkökulmia vaihtaen: kirjoitus on feminiinistä ja feminististä toimintaa, tutkimuksen metodi ja tiedon tuottamisen keino sekä keino pysyä kiinni maailmassa. Kuoleman ja kärsimyksen teemat ovat läsnä pohdintoina kuoleman kohtaamisesta nykykulttuurissamme, suremisen politiikoista ja suremisen sukupuolesta. Suhteessa kuolemaan kirjoittaminen on aktiivista toimintaa, keino saavuttaa toimijuus kaikennielevän kärsimyksenkin jälkeen.