Tekijänoikeuden erikoiskirjasto

*00001767cam a22003734i 4500
*00125182
*00520240418082909.0
*006m     o  d
*007cr||||||||||||
*008240418s2024    fi a   eobm   000 0 fin c
*019  $bga,la,na
*020  $a978-951-51-9681-1$qPDF
*035  $a(FI-MELINDA)019075207
*040  $aFI-Hul$bfin$erda
*0410 $afin$beng$bfin
*1001 $aMalvikko, Max,$ekirjoittaja.
*24010$aTäyden korvauksen periaate immateriaalioikeudellisessa vahingonkorvauksessa.$lSuomi
*24510$aTäyden korvauksen periaate immateriaalioikeudellisessa vahingonkorvauksessa /$cMax Malvikko.
*264 1$aHelsinki :$b[Helsingin yliopisto],$c2024.
*300  $a1 verkkoaineisto (xvi, 387 sivua) :$bkuvitettu
*336  $ateksti$btxt$2rdacontent
*337  $atietokonekäyttöinen$bc$2rdamedia
*338  $averkkoaineisto$bcr$2rdacarrier
*4901 $aDissertationes Universitatis Helsingiensis,$x2954-2952 ;$v58
*502  $aVäitöskirja :$cHelsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta,$d2024.
*504  $aSisältää bibliografisia viitteitä.
*506  $aAineisto on vapaasti saatavissa.$fUnrestricted online access$2star
*520  $aThe study focuses on the principle of full compensation in intellectual property damages. According to the principle of full compensation, the purpose of damages is to return the rightholder to the position he would have been in if the infringement had not occurred. It is a question of assessing the amount of actual damage caused by the infringement. Intellectual property damages are based on the TRIPS Agreement, the IPRED Directive and national law. The intellectual property compensation system in Finland is twofold for negligent infringements. The compensation system consists of reasonable compensation and compensation for additional damages. Reasonable compensation differs from compensation for additional damages because the amount of reasonable compensation is assessed on a lump sum basis according to objective criteria. Reasonable compensation and compensation for additional damage, when applied simultaneously, should correspond to full compensation for the damage caused by the infringement. This study examines whether the simultaneous application of reasonable compensation and compensation for additional damages is consistent with the principle of full compensation and, if not, how the intellectual property compensation regime should be changed. The method of this study is doctrinal. To answer the research question, it is first necessary to clarify the content of the principle of full compensation and the limitations to which it is subject in the context of intellectual property damages. The study will also clarify the factors that should be taken into account when assessing the amount of reasonable compensation and compensation for additional damages. Finally, it examines the extent to which reasonable compensation and compensation for additional damages overlap in compensating for the same actual damage. The focus here is on the overlap between the methods for assessing the amount of compensation and on the overlap between the factors that increase the compensation. The study argues that reasonable compensation and compensation for additional damages compensate for the same economic loss caused by the infringement. Therefore, both reasonable compensation and compensation for additional damages should be considered as damages. The study also shows that it is difficult to reconcile reasonable compensation and compensation for other damage according to the principle of full compensation, and that it is not always appropriate or necessary to apply two separate types of compensation. The study therefore proposes a de lege ferenda approach, which suggests abandoning the simultaneous application of reasonable compensation and compensation for additional damages and adopting a system of a single compensation for damages.
*520  $aTutkimuksen aiheena on täyden korvauksen periaate immateriaalioikeudellisessa vahingonkorvauksessa. Täyden korvauksen periaatteen mukaan vahingonkorvauksen tarkoituksena on saattaa oikeudenhaltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos loukkausta ei olisi lainkaan tapahtunut. Kyse on loukkauksen aiheuttaman tosiasiallisen vahingon määrän arvioimisesta. Immateriaalioikeudellinen vahingonkorvaus perustuu TRIPS-sopimukseen, IPRED-direktiiviin ja kansalliseen lainsäädäntöön. Immateriaalioikeudellinen korvausjärjestelmä on Suomessa tuottamuksellisten loukkausten osalta kaksiosainen. Korvausjärjestelmä muodostuu kohtuullisesta hyvityksestä ja muusta vahingosta suoritettavasta korvauksesta. Hyvitys poikkeaa muusta vahingosta suoritettavasta korvauksesta, koska sen määrä arvioidaan kiinteämääräisesti objektiivisten kriteerien perusteella. Lähtökohtana on, että kohtuullinen hyvitys ja muusta vahingosta suoritettava korvaus vastaavat yhtäaikaisesti sovellettuna täyttä korvausta loukkauksen aiheuttamasta tosiasiallisesta vahingosta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko kohtuullisen hyvityksen ja muusta vahingosta suoritettavan korvauksen yhtäaikainen soveltaminen täyden korvauksen periaatteen mukaista, ja jos näin ei ole, miten immateriaalioikeudellista korvausjärjestelmää tulisi muuttaa. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi. Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää täyden korvauksen periaatteen ja sille asetettavien rajoitusten sisällön selvittämistä immateriaalioikeudellisessa vahingonkorvauksessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, mitä seikkoja hyvityksen ja muusta vahingosta suoritettavan korvauksen määrän arvioimisessa tulisi ottaa huomioon. Lopuksi tarkastellaan sitä, miltä osin hyvitys ja muusta vahingosta suoritettava korvaus ovat päällekkäistä korvausta samasta tosiasiallisesta vahingosta. Tässä keskitytään hyvityksen ja korvauksen muusta vahingosta määrän arvioimismenetelmien päällekkäisyyteen ja korvausten määrää korottaviin seikkoihin. Tutkimuksessa osoitetaan, että hyvityksellä ja muusta vahingosta suoritettavalla korvauksella korvataan samaa loukkauksen aiheuttamaa taloudellista vahinkoa. Näin ollen sekä hyvitystä että muusta vahingosta suoritettavaa korvausta tulisi pitää vahingonkorvauksena. Lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, että hyvityksen ja muusta vahingosta suoritettavan korvauksen yhteensovittaminen on vaikeaa eikä kahden erillisen korvauksen soveltaminen ole aina tarkoituksenmukaista. Näin ollen tutkimuksessa esitetään de lege ferenda -kannanotto, jossa ehdotetaan hyvityksen ja muusta vahingosta suoritettavan korvauksen yhtäaikaisesta soveltamisesta luopumista ja siirtymistä yhden vahingonkorvauksen järjestelmään.
*588  $aKuvailun perustana verkkoaineisto; nimeke PDF-nimiösivulta (Helda, katsottu 18.4.2024).
*650 7$aimmateriaalioikeus$0http://www.yso.fi/onto/yso/p3068$2yso/fin
*650 7$avahingonkorvaus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p18222
*650 7$ahyvitys$0http://www.yso.fi/onto/yso/p4224$2yso/fin
*650 7$aoikeustiede$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p3582
*655 7$aväitöskirjat$2slm/fin$0http://urn.fi/URN:NBN:fi:au:slm:s1227
*7102 $aHelsingin yliopisto.$bOikeustieteellinen tiedekunta.$eoppiarvon myöntävä yhteisö$0(FI-ASTERI-N)000000986
*77608$iPainettu:$z9789515196828
*830 0$aDissertationes Universitatis Helsingiensis,$x2954-2952 ;$v58.
*85640$uhttp://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9681-1$yLinkki verkkoaineistoon
^

Kuvausta ei toistaiseksi saatavana