Tekijänoikeuden erikoiskirjasto

*00022413nam a22003854a 4500
*00112902
*00520201106111839.0
*007cr||||||||||||
*008181022|2018\\\\fi\||||e|||d||||||0|fin||
*019  $bga,la,na
*020  $a978-952-337-092-0$qPDF
*035  $a25641
*035  $a(PLib-conv)0000025641
*0410 $afin
*084  $a33.21$2ykl
*1001 $aGuttorm, Juha.
*24510$aSaamelaisten itsehallinto Suomessa - dynaaminen vai staattinen? :$btutkimus perustuslaissa turvatun saamelaisten itsehallinnon kehittymisestä lainsäädännössä vuosina 1996-2015 /$cJuha Guttorm.
*260  $aRovaniemi  :$bLapin yliopisto,$c2018.
*300  $aLV, 402 s.
*300  $fPDF
*4901 $aActa Universitatis Lapponiensis,$x0788-7604 ;$v375
*502  $aVäitöskirja :$cLapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta.
*520  $aTämän oikeustieteellisen tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää ja arvioida, miten saamelaisille alkuperäiskansana perustuslaissa turvattu saamen kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto toteutuu lainsäädännössä. Pyrkimyksenä oli antaa kokonaiskuva siitä, missä laajuudessa eri säädöksillä on kyetty parantamaan saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan vuonna 1995 perustuslakiin lisätyn säännöksen päätavoitteen mukaisesti ja siten luomaan konkreettista sisältöä itsehallinnolle. Tarkastelu kohdistuu aikajaksolla 1996–2015 säädettyihin tai voimaan tulleisiin lakeihin.   Lainsäädäntötutkimuksen alaan lukeutuvan tutkimuksen metodina on sovellettu nk. vaihtoehtoista lainoppia, joka tässä tutkimuksessa omaksuttujen sitoumusten perustalta sivuuttaa vallitsevan laintulkinnan tulkintakehykset ja ottaa sen sijaan voimassa olevan oikeuden tulkinnan lähtökohdaksi suomalaisessa yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevan ryhmän, saamelaisten arvojen ja tarpeiden edistämisen positiivisen erityiskohtelun avulla. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ollut arvioida voimassa olevaa oikeutta pelkästään vaihtoehtoisen ideologian näkökulmasta ja esittää siinä tarkoituksessa tulkintasuosituksia siitä, mitä oikeuden pitäisi olla, vaan sen rinnalla olen kuvannut oikeutta toteutuneena yhteiskunnallisena tosiasiana. Olen omaksunut tutkimukseni laintulkintaa ohjaaviksi yhteiskunnallisiksi sitoumuksiksi 1) kansojen välisen yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisen oikeuden itsemääräämiseen, 2) tosiasiallisen yhdenvertaisuuden perus- ja ihmisoikeutena sekä näihin pohjautuvan 3) saamelaisten oikeuden tasavertaiseen yhteistoimintaan julkisten viranomaisten kanssa.   Itsemääräämisoikeus ja perustuslain mukainen saamelaisten itsehallinto käsitteinä tässä tutkimuksessa omaksutun tulkinnan mukaan   Kansainvälisen oikeuden mukaan saamelaiset ovat Suomessa paitsi alkuperäiskansa myös kansa kansainvälisen oikeuden tarkoittamassa mielessä. Siltä perustalta saamelaisilla on lähtökohtaisesti oikeus täyteen itsemääräämiseen. Kun samalla alueella asuu myös toinen täyteen itsemääräämisoikeuteen oikeutettu kansa, nämä kansat eivät voi käyttää itsemääräämisoikeuttaan suvereenisesti toisen samanlaisesta oikeudesta piittaamatta varsinkaan asioissa, joilla on molemmille tavanomaista suurempi taloudellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen merkitys. Näissä tilanteissa kumpikin joutuu tinkimään ja joustamaan täydestä itsemääräämisoikeudestaan ja jakamaan keskenään tasapuolisesti oikeuteen liittyvän päätösvallan pyrkimyksenään löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tämän tulkinnan mukaan itsemääräämisoikeus nähdään pikemminkin joustavana, asioiden ja olosuhteiden eroavaisuudet sekä kansakuntien välisen vuorovaikutuksen välttämättömyyden huomioon ottavana vaatimuksena kuin ehdottomana, jäykkänä ja yhteiskunnallisen todellisuuden sivuuttavana oikeutena. Näin määriteltyä itsemääräämisoikeutta kutsutaan tässä tutkimuksessa käytännölliseksi itsemääräämisoikeudeksi.   Itsehallinto on organisoitu tapa käyttää itsemääräämisoikeutta. Saamelaisten itsehallinnon sisältö määräytyy Suomen perustuslakiin lisättyjen saamelaisten perusoikeuksia ja itsehallintoa koskevien säännösten sekä kansainvälisen oikeuden määräysten mukaan. Ne turvaavat saamelaisten aseman ja oikeudet alkuperäiskansana ja määrittävät samalla myös ne oikeudelliset kehykset, joiden sisällä saamelaisten asemaa itsehallinnon perustalta tulisi kehittää lainsäädännössä. Itsehallinnon sisällön ensisijaisena määreenä on siten saamelaisten asema alkuperäiskansana, johon perustuslaissa mainitut saamen kieli ja kulttuuri kuuluvat yhtenä ulottuvuutena. Siitä syystä on oikeampaa puhua saamelaisten itsehallinnosta kuin pelkästä kulttuuri-itsehallinnosta, joka ilmaisuna antaa osittain harhaanjohtavan kuvan itsehallinnon sisällöllisestä ulottuvuudesta.   Itsehallintolainsäädännön tavoitteet, itsehallinnon luonne ja toteuttaminen   Saamelaisten itsehallinnon perustaa koskevan lakikokonaisuuden – perustuslain säännöksen ja saamelaiskäräjälain – päätavoitteena on luoda saamelaisille sellainen etniseen itsehallintoon pohjautuva hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voivat aiempaa paremmin vaikuttaa kieltään ja kulttuuriaan sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon julkisessa hallinnossa. Päätavoitteen keskeisenä ajatuksena on lisätä saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia omissa asioissaan ja turvata heille ryhmänä edellytykset itse ohjata ja hallita mahdollisimman laajasti omaa taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystään sekä osallistua sen suunnitteluun alueellisella ja kansallisella tasolla. Sen mukaisesti etno-poliittinen itsehallinto määritellään lain perusteluissa luonteeltaan dynaamiseksi niin, että saamelaiset voivat itse kehittää ja ohjata sitä omista lähtökohdistaan. Itsehallinnon avulla turvataan saamelaisten oikeus muihin väestöryhmiin nähden tosiasialliseen yhdenvertaiseen kohteluun hallinnossa. Saamelaiset voivat toteuttaa itsehallintoaan varsinaisessa saamelaisessa itsehallinnossa, muussa saamelaisessa itsehallinnossa sekä näiden ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kunnallishallinnossa, valtion ja valtionkirkkojen hallinnossa sekä välillisessä julkisessa hallinnossa kuten paliskunnissa sekä niiden muodostamassa Paliskuntain yhdistyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään.   Miten saamelaisten itsehallinto toteutuu lainsäädännössä – tutkimuksen päätulokset   Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää havaintoa, jonka mukaan valtiovalta kohtelee saamelaisten itsehallintoa lähinnä staattisena järjestelmänä. Itsehallinnosta ei ole tarkasteluajanjaksona muodostunut jatkuvaa dynaamista prosessia eikä saamelaisille ole turvattu riittävän vaikuttavia oikeudellisia keinoja itsehallintonsa kehittämiseen lainsäädännössä. Sen vallitsevaa staattista luonnetta havainnollistaa parhaiten saamelaiskäräjien oikeudellisen aseman muuttumattomuus siitä annetussa laissa. Itsehallinnolle oli alun perin tarkoitus luoda vähitellen sisältöä kehittämällä ensisijaisesti saamelaiskäräjälain säännöksiä. Sitä kautta oli määrä vahvistaa saamelaiskäräjien asemaa itsehallinnon keskeisenä toimijana ja toteuttajana. Saamelaiskäräjälakiin ei ole kuitenkaan tehty sen yli 20 vuotta kestäneenä voimassaoloaikana yhtäkään itsehallinnon kehittämistä merkitsevää muutosta. Saamelaiskäräjillä on yhä nykyisinkin lähinnä neuvoa-antava asema edeltäjänsä saamelaisvaltuuskunnan tavoin.   Vallitseva laintulkinta lähtee siitä käsityksestä, että itsehallinnon sisällöllinen ulottuvuus ja etenkin sen toimivaltuudet määriteltiin ja vahvistettiin pääosin jo saamelaiskäräjälain säätämisen yhteydessä vuonna 1995. Tulkinnan mukaan tällä lainsäädäntötoimella saavutettiin perustuslain säännöksen edellyttämä vähimmäistaso itsehallinnon toteuttamisessa ja kehittämisessä. Sen jälkeen perustuslain säännöstä on tulkittu siitä lähtökohdasta, että se paremminkin mahdollistaa itsehallinnon kehittämisen kuin velvoittaa sellaiseen toimintaan lainsäädännössä. Tämä ilmenee valtiovallan pyrkimyksenä soveltaa perustuslain säännöstä minimaalisella tavalla tavallisia lakeja säädettäessä. Vallitseva laintulkinta on ristiriidassa perustuslain säännöksen tavoitteiden ja kansainvälisen oikeuden kanssa.   ILO 169 -yleissopimuksen 6 artiklan määräyksiin perustuvaa ja sittemmin YK:n alkuperäiskansajulistuksessa edelleen kehitettyä kuulemis- ja neuvottelumenettelyä ennakkosuostumusperiaatteineen pidetään yhtenä konkreettisimpana keinona toteuttaa saamelaisten itsehallintoa. Tutkimustulosten mukaan neuvotteluvelvoitetta tulkitaan viranomaisten keskuudessa kuitenkin ennemminkin päätöksentekoon kuuluvana muodollisena hallintomenettelyn edellytyksenä kuin saamelaisten itsehallinnon tosiasiallista toteuttamista varten säädettynä järjestelynä. Tosiasiallisesti saamelaiset ovat neuvottelutilanteessa alisteisessa, eriarvoisessa asemassa viranomaisiin nähden, sillä kaikki asiaan liittyvä ratkaisuvalta on viranomaisilla, ei saamelaisilla. Saamelaiskäräjälain ja kansainvälisen oikeuden mukainen neuvotteluvelvoite ei muuta tai rajoita kansallisten viranomaisten laissa määriteltyä toimivaltaa eikä oikeuta saamelaisia osallistumaan tämän toimivallan käyttämiseen. Viranomaisilla on neuvotteluvelvoitteen piiriinkin kuuluvissa asioissa täysi toimivalta. Kun neuvottelut on käyty viranomainen voi toimivaltansa ja asiaa koskevien säädösten sallimissa rajoissa päättää kuten haluaa. Neuvottelumenettely on viranomaisten varsinaisen päätöksentekoprosessin ulkopuolinen järjestely, minkä vuoksi se ei turvaa saamelaisille mahdollisuuksia osallistua itse päätöksentekoon, vaan lähinnä keinon pyrkiä vaikuttamaan siihen. Tästä syystä neuvotteluoikeuden käyttämistä ei voida kutsua osallistumiseksi tosiasialliseen päätöksentekoon. Saamelaisten kannalta neuvottelumenettelyllä on todellista merkitystä vain, jos he saavat sen avulla kulttuurinsa ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta keskeisimmät pyrkimyksensä läpi viranomaisten päätöksenteossa.   Tutkimuksen 7 luvussa on lähemmin tarkasteltu 36 säädöstä, joissa on saamelaisten itsehallinnon kehittämiseen tavalla tai toisella nimenomaisesti liittyviä säännöksiä. Lakihankkeiden analyysi paljastaa ensinnäkin sen, että varsinaisessa saamelaishallinnossa saamelaiskäräjillä itsehallinto toteutuu vahvimmillaan – saamelaiskäräjien vaalien järjestämiseen liittyviä toimivaltuuksia lukuun ottamatta – saamelaisen yhteiskuntaelämän tukemiseen valtion talousarviosta osoitettujen taloudellisten resurssien käyttämisessä. Saame
*520  $9  kaen aina vuoteen 2007 asti, mutta sen jälkeen tämä asema heikkeni valtionapuviranomaisen omaksuman uuden laintulkinnan seurauksena.   Kolttasaamelaisten itsehallinnoksi kutsuttavalla kylähallinnolla ei ole senkään vertaa itsenäistä ratkaisuvaltaa omissa asioissaan kuin yleissaamelaisella toimielimellä saamelaiskäräjillä. Kolttalain 8 lukuun sisältyvät säännökset kolttien asiainhoidosta antavat kolttien hallintoelimille pelkästään oikeuden tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja viranomaisille heidän elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa. Kolttien hallinnolla on täten suhteessa toimivaltaisiin viranomaisiin vain neuvoa-antava asema. Tutkimuksen piiriin otetut muuhun saamelaisten itsehallintoon luetut julkiset organisaatiot Saamelaisalueen koulutuskeskus, Saamelaismuseo Siida ja YLE Sápmi ovat sitä vastoin verrattain itsenäisiä toimijoita omalla toimialallaan, vaikka tosin ensin mainittu on valtion omistama oppilaitos ja viimeksi osa YLE:n organisaatiota. Niissä saamelaisilla on vahvemmat mahdollisuudet osallistua omaa koulutusta, elinkeinojen kehittämistä, kulttuuriperintöä ja tiedonvälitystä koskevaan tosiasialliseen päätöksentekoon kuin konsanaan varsinaisessa itsehallintoelimessä saamelaiskäräjillä.   Saamelaishallinnon ulkopuolella saamelaisten kotiseutualueen kuntien itsehallintoa sääntelevässä lainsäädännössä itsehallintoa ei ole kehitetty lainkaan. Sen sijaan saamelaisten itsehallintoa on kehitetty jonkin verran lakisääteisen kuntayhtymän Lapin maakunnan liiton toimintaa koskevassa lainsäädännössä. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia ohjaavan lain mukaan saamelaiskäräjillä on edustus Lapin maakunnan yhteistyöryhmässä. Alueiden kehittämislain mukaan saamelaiskäräjille on ollut vuodesta 2002 alkaen oikeus valmistella itsenäisesti Lapin maakuntaohjelmaan sisältyvä saamelaiskulttuuriosio. Kyseisessä laissa saamelaiskäräjille turvattua asemaa voidaan pitää pisimmälle menevämpänä lainsäädännöllisenä toimenpiteenä saamelaisten itsehallinnon kehittämisessä kuntien ja valtion hallinnossa.   Valtion hallintoa ja välillistä julkista hallintoa koskevassa lainsäädännössä itsehallinnon toteutuminen merkitsee pääsääntöisesti saamelaiskäräjien kuulemista ja neuvotteluja sen kanssa siitä annetun lain 9 §:n mukaisesti. Kuulemis- ja neuvottelumenettelyn lisäksi saamelaiskäräjillä on lakiin perustuva edustus joissakin toimielimissä, joilla on etupäässä neuvoa-antava asema. Sekin on oikeudelliselta vaikuttavuudeltaan lähinnä kuulemiseen ja neuvotteluun rinnastettava vaikuttamiskeino. Muutamissa uusimmissa laeissa saamelaiskäräjillä on turvattu vireillepano- ja valitusoikeuden avulla mahdollisuus valvoa viranomaisten toiminnan ja päätösten laillisuutta. Tähän ryhmään kuuluvien perinteisten elinkeinojen sekä maa- ja vesialueiden ja luonnonvarojen hallinnointiin saamelaisilla on siten edelleen vähäiset mahdollisuudet osallistua. Saamelaishallinnon ulkopuolella pisimmälle itsehallintoa on kehitetty evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa. Vuonna 2000 voimaan tulleella kirkkolain muutoksella saamelaisille turvattiin kirkon ylimmässä päättävässä elimessä kirkolliskokouksessa yksi kiintiöity maallikkoedustajan paikka. Saamelaisedustajan valitsee saamelaiskäräjät, joten hänen asemansa perustuu etnisyyteen ja edustuksellisuuteen. Edustaja on sekä kirkolliskokouksen että Oulun hiippakuntavaltuuston täysivaltainen maallikkojäsen.   Tiivistetysti voidaan luonnehtia saamelaisten itsehallinnolla olleen tähän mennessä kolme selkeää kehityskautta. Itsehallinnon perustamisvaiheessa vuonna 1995 saamelaiskäräjille turvattiin sitä koskevassa laissa tietyt perustoimivaltuudet päätöksentekoon ja vaikuttamiseen. Vuoteen 2003 kestänyttä toista kautta voidaan pitää itsehallinnon varsinaisena kehitysvaiheena, jolloin itsehallintoa kehitettiin konkreettisesti saamelaiskäräjien omassa hallinnossa, evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa ja lisäksi kunnallishallintoon kuuluvassa Lapin liiton hallinnossa. Kolmatta, yhä nykyisinkin jatkuvaa kehityskautta voidaan kutsua pysähtyneisyyden, osin jopa taantumisen aikakaudeksi, jona aikana itsehallinto muuttui staattiseksi, lähinnä muodolliseen kuulemis- ja neuvotteumenettelyyn perustuvaksi järjestelmäksi.   Saamelaiskäräjien näkemykset vaihtoehtoisena lainoppina   Lakihankkeiden arvioinnissa on systemaattisesti kiinnitetty huomiota saamelaiskäräjien niistä esittämiin näkemyksiin, mahdollisiin muutosehdotuksiin ja niiden perusteluihin. Tarkastelu osoittaa, että saamelaiskäräjien näkemykset itse kunkin lain sisällöstä poikkeavat lähes säännönmukaisesti siitä, minkä sisältöisinä lait lopulta säädettiin. Saamelaiskäräjät on kannanotoissaan johdonmukaisesti tulkinnut itsehallinnon dynaamiseksi prosessiksi ja tehnyt siitä lähtökohdasta huomattavasti pidemmälle menevämpiä ehdotuksia itsehallinnon sisällön kehittämiseksi kuin mihin toteutuneessa lainsäädännössä on päädytty. Saamelaiskäräjien ehdotukset lakihankkeiden sisällöksi olisivat yhtä hyvin olleet mahdollisia toteuttaa. Näin tarkasteltuna saamelaiskäräjien ehdottamaa tulkintaa siitä, mitä perustuslain säännökset saamelaisten oikeuksien toteuttamiseksi edellyttäisivät lainsäädännössä, voidaan pitää vaihtoehtoisena lainoppina.   Erot saamelaiskäräjien tulkinnan ja toteutuneen lainsäädännön välillä ovat muutamissa lakihankkeissa vähäiset, useimmissa kuitenkin hyvin suuret. Saamelaisten kirkolliskokousedustajan valintaa koskevassa sääntelyssä saamelaiskäräjät saavutti kaikki tavoitteensa. Toisesta ääripäästä voidaan mainita laaja aluehallintouudistus vuodelta 2010, jonka yhteydessä hallinnolliset rakenteet ja niitä koskeva lainsäädäntö avattiin ja otettiin uudelleen arvioitavaksi. Saamelaiskäräjät korosti kaikissa hankkeen aikana antamissaan lausunnoissa uudistuksen tarjoavan erinomaisen mahdollisuuden kehittää saamelaisten itsehallintoa ja luoda sille aineellista sisältöä sen perustaa koskevan lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti ilman erillisten, vain tätä asiaa tarkoittavien lainmuutoshankkeiden toteuttamista. Sanottua mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetty hyväksi, vaan itsehallinnon kehittäminen uudistuksen yhteydessä säädetyissä laeissa sivuutettiin kokonaan. Saamelaiskäräjien esitykset itsehallinnon kehittämiseksi jätettiin vaille huomiota.   Saamelaisten itsehallinnon kehittäminen vaihtoehtoisen lainopin perustalta   Itsehallintoa tulisi kehittää sitä sääntelevän perustuslain säännöksen tavoitteiden ja erityisesti alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden tulkintaa koskevien uusimpien kansainvälisoikeudellisten kehitysvirtausten mukaisesti. Näin meneteltäessä itsehallinto ymmärretään tavalla, joka korostaa saamelaisten yhdenvertaista oikeutta kansana ja alkuperäiskansana hallita ja ohjata omista lähtökohdistaan taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystään. Tältä perustalta saamelaiskäräjistä saamelaisten edustuselimenä pitäisi kehittää saamelaisten perinteiseen itsehallintomalliin pohjautuva dynaaminen toimija, jolla on itsenäinen ratkaisuvalta yksinomaan saamelaisia koskevissa asioissa. Sen lisäksi saamelaisilla tulisi olla tasavertainen oikeus osallistua heidän asemaansa alkuperäiskansana erityisesti vaikuttavien asioiden valmistelun ohjaamiseen ja johtamiseen sekä myös itse päätöksentekoon toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisessa ratkaisutoiminnassa esimerkiksi yhteishallinnon avulla.   Kuulemis- ja neuvottelumenettely on tässä tutkimuksessa omaksuttuihin sitoumuksiin nojaavan laintulkinnankin mukaan kelvollinen järjestely, kunhan sitä sovelletaan uusimman kansainvälisoikeudellisen tulkinnan mukaisesti. Se edellyttää neuvottelumenettelyn soveltamista tavalla, joka perustuu osapuolten välistä tasavertaista asemaa sekä molemminpuolista kunnioitusta ja keskinäistä luottamusta korostavaan kumppanuuteen. Tämän tulkinnan mukaan neuvottelumenettely nähdään tehokkaana keinona lisätä saamelaisten tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia ja siten toteuttaa heille turvattua itsehallintoa. Lisäksi itsehallinnon ja saamelaisten yleisten elinolojen kehittämistä varten erityisesti lainsäädännössä saamelaiskäräjille tulisi turvata oikeus tehdä toimenpidealoitteita eduskunnalle esimerkiksi lakisääteisen vuosikertomuksensa yhteydessä.   Saamelaisten oikeusasemaa erityisesti turvaavat perustuslain säännökset ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa sekä sisällöllisesti että tarkoitusperänsä puolesta. Senkin vuoksi saamelaisten erityisten aineellisten oikeuksien ja oikeuden osallistua niiden hallinnointiin tulisi lähtökohtaisesti kehittyä käsi kädessä: aineellisten oikeuksien ja hallinnointioikeuksien alan tulisi vastata toisiaan. Kyse on saamelaisten mahdollisuudesta pitää huolta siitä, että heille kuuluvat oikeudet toteutuvat tosiasiallisesti myös käytännössä lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. Nykyisin tämä periaate ei kuitenkaan toteudu läheskään täysimääräisesti. Tässä sanottuun liittyy myös kysymys saamelaisten itsehallinnon ulottuvuudesta hallinnollisen toiminnan eri vaiheisiin. Itsehallinnon perustaa koskevien lakien esitöissä lähdetään siitä, että saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia pyritään lisäämään asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Hallinnollinen toiminta laajasti ymmärrettynä käsittää näiden vaiheiden lisäksi myös päätösten toimeenpanon sekä seurannan ja valvonnan. Näillä vaiheilla on suurta merkitystä erityisesti siinä, miten saamelaisille tarkoitetut omakieliset ja oman kulttuurin mukaiset yhteiskunnalliset palvelut käytännössä toteutuvat. Sen vuoksi saamelaisten vaikutusmahdollisuuksia tulisi kehittää hallintotoi
*520  $9  rvaisi saamelaisten perusoikeuksien toteutumisen itsehallinnon perustalta myös käytännössä. Järjestely voisi koostua kahdesta osasta siten, että hallituskausittain hallitusohjelmaan otettaisiin riittävä peruskirjaus saamelaisten yhteiskunnallisen aseman kehittämisestä. Kirjausta täsmennettäisiin samalle ajalle laadittavalla osapuolten välisellä kumppanuussopimuksella, jonka perustan muodostaisivat perustuslain säännösten lisäksi saamelaisten asemaa kansana ja alkuperäiskansana koskevat kansainvälisen oikeuden asiakirjat. Sopimuksen tulisi sisältää konkreettiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset vähimmäistoimenpiteet saamelaisten oikeusaseman ja yleisten elinolojen kehittämiseksi. Näiden toimenpiteiden toteutumisen varmistamiseksi järjestelylle olisi lisäksi tarpeen saada vahvistus eduskunnalta, jolle lainsäädäntö- ja budjettivalta kuuluu. Sillä tavoin kehitettäisiin saamelaisten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia ja saatettaisiin heidät yhdenvertaiseen asemaan pääväestön kanssa Suomen perustuslain ja kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla.
*653  $aSAAMELAISET
*653  $aITSEHALLINTO
*653  $aPERUSTUSLAIT
*653  $aLAINSÄÄDÄNTÖ
*653  $aALKUPERÄISKANSAT
*653  $aAUTONOMIA
*653  $aSUOMI
*8102 $aActa Universitatis Lapponiensis,$x0788-7604 ;$v375
*85640$uhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-092-0$yLinkki verkkoaineistoon
*979  $a0000025641
*999  $aMikroMarc$b[Electronic material]$x26
^

Kuvausta ei toistaiseksi saatavana