Tekijänoikeuden erikoiskirjasto

*000      am a        a
*00117247
*008      |2022    fi     e|     ||| 0|fin||
*020  $a978-951-39-9221-7$qnidottu
*040  $aFI-CUTE$bfin$erda
*0410 $afin
*084  $a06$2ykl
*1001 $aJakonen, Olli,$ekirjoittaja.$0(FI-ASTERI-N)000183541
*24510$aKulttuuripolitiikkaa strategisessa valtiossa :$btaiteen ja kulttuurin ohjaus ja rahoitus hallinnollisena politiikkana /$cOlli Jakonen.
*264 1$c2022.
*300  $a153 sivua ;$c25 cm
*336  $ateksti$btxt$2rdacontent
*337  $akäytettävissä ilman laitetta$bn$2rdamedia
*338  $anide$bnc$2rdacarrier
*502  $aVäitöskirja :$cJyväskylän yliopisto$d2022.
*520  $aVäitöskirjani yhdistää kulttuuripolitiikan, hallinnon ja politiikan tutkimusta. Tarkastelen Suomen valtiollisen kulttuuripolitiikan ohjausta ja rahoitusta erityisesti 2010-luvulle sijoittuvilla tapaustutkimuksilla, joissa analysoin kulttuuripolitiikan hallinnollista järjestelmää poliittisuuden ja vallankäytön näkökulmista. Teoreettisena kehyksenä hyödynnän kulttuuripolitiikan ohjauksen ja tavoitteiden historiallista kehitystä, politiikan ohjausvälineitä sekä strategisen valtion käsitettä. Tutkimus analysoi näin ollen myös kulttuuripolitiikan muutosta ja pysyvyyttä yhteiskuntapoliittisessa viitekehyksessä. Tutkimus on monimenetelmällinen. Aineistot koostuvat niin dokumenteista, haastatteluista ja tiedonannoista kuin rahoitusdatasta. Analyysimetodeina käytän esimerkiksi teemoittelua, diskurssianalyysia sekä budjettianalyysia. Väitöskirjan keskeisinä tuloksina kuvaan strategisen valtion ilmentymistä kulttuuripolitiikan ohjauksessa ja rahoituksessa sekä erittelen kulttuuripolitiikan hallinnollisen politiikan osa-alueita. Virkakunnan valtaa korostava strateginen keskittämistendenssi on ollut erityisesti taidepolitiikassa keskeinen kehityskulku 2010-luvulla. Kulttuuripolitiikka on omaksunut perinteisen keinojen, kuten lakien ja rahoituksen, oheen tulos- ja strategisen ohjauksen välineitä muodostaen monitahoisen järjestelmän. Välineellisiä tavoitteita talousvaikutuksista hyvinvointiin on integroitu kulttuuripolitiikkaan, joka on kuitenkin säilynyt erityisesti rahoituksen suurien linjojen osalta suhteellisen vakaana. Kulttuuria omine tavoitteineen rahoittavat useat eri ministeriöt muodostavat myös päällekkäisiä vastuita sektorikulttuuripolitiikan kanssa. Väitöskirja koostuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista sekä artikkeleiden näkökulmat ja tulokset kontekstualisoivasta johdanto-osasta. Artikkeleissa analysoidaan luovan talouden politiikkaa, taidepolitiikan uudistusta Taiteen edistämiskeskuksen toiminnan kautta, virkakunnan vallankäyttöä sekä valtion kulttuurirahoituksen jakautumista eri taide- ja kulttuurialoille esimerkkivuonna 2019.
*650 7$akulttuuripolitiikka$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p13671
*650 7$akulttuurihallinto$0http://www.yso.fi/onto/yso/p14415$2yso/fin
*650 7$arahoitus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p1406
*650 7$atulosohjaus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p8026
*653  $ahallinnollinen politiikka
*653  $avirkamiesvalta
*653  $akulttuurin rahoitus
*653  $astrateginen valtio
*653  $apolitiikan ohjausväline
*852  $h06 JAK
*85641$uhttp://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9211-8$yLinkki verkkoaineistoon
^

Kuvausta ei toistaiseksi saatavana