Henkilönnimi Talvitie, Riikka, kirjoittaja.
Nimeke- ja vastuullisuusmerkintö Muuttuva säveltäjä : kohti dialogisia käytäntöjä
Julkaistu Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsinki : 2023.
©2023
SAB-luokituskoodi
Muu luokituskoodi
Ulkoasutiedot 1 verkkoaineisto (296 sivua)
Sarjamerkintö ei-lisäkirjausmuodossa EST-julkaisusarja, ISSN 2489-7981 ; 73
Huomautus väitöskirjasta
Huomautus sisällöstä, tiivistelmä tms. Samaan aikaan kun säveltäjän asemaa ja teoskeskeisyyttä länsimaisessa taidemusiikissa on tarkasteltu kriittisesti sekä kulttuurisen musiikintutkimuksen että etnomusikologian alueella, on merkillepantavaa, että säveltämistä ja säveltäjiä ovat tutkineet pääasiassa alan ulkopuoliset tutkijat. Taiteellinen tutkimus mahdollistaa tutkimusasetelman, jossa säveltäjyyttä voidaan havainnoida tekijän näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan säveltäjän vuorovaikutusta muiden toimijoiden kanssa sävellystyön aikana. Vaikka kollaboratiiviset työskentelytavat ovat lisääntyneet merkittävästi monilla aloilla viime vuosina, nykysäveltäjät työskentelevät yhä pääasiassa yksin. Tutkimuksen tavoitteena on toisaalta laajentaa säveltäjän käytäntöjä kohti kollektiivisia, dialogisia sekä yhteisöllisiä työskentelytapoja, ja toisaalta pohtia, kuinka tekijyyden jakaminen muuttaa säveltäjien erityistä asemaa länsimaisen kulttuurin traditiossa. Kirjan ensimmäisessä osassa pyrin kuvaamaan säveltäjän ammattia, sen historiaa ja muutosta, tavoitteenani määritellä säveltäjien taiteellisen tutkimuksen diskurssia suhteessa taiteen tekemiseen ja musiikkitieteen traditioon. Pyrin tietoisesti irti autonomiaestetiikan vaatimuksista erittelemällä säveltäjän esteettistä valintaa sosiaalisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta. Vähitellen siirryn yksilökeskeisistä työtavoista kohti uudenlaisia neuvottelevia ja kollaboratiivisia käytäntöjä. Tutkimuksessani väitän, että teoksen tai esityksen toteuttaminen dialogisesti tuottaa myös erilaisia esteettisiä valintoja ja on näin kuultavissa musiikin soivassa lopputuloksessa. Tutkimuksen keskeisinä viitteinä toimivat yhteisötaiteen teoriat, erityisesti Grant Kesterin dialogisen estetiikan käsite, joka määrittelee uudelleen esteettistä kokemusta suhteessa modernismin ja avantgardetaiteen tarjoamaan autonomiaestetiikkaan. Ensimmäisen osan lopuksi kuvaan koululaisoopperaa Kuningattaren kamari (2015), joka omalla kohdallani toimi tärkeänä esimerkkinä esteettisten ja eettisten kysymysten määrittymisestä uudella tavalla. Tutkimuksen toinen osa seuraa säveltäjän työnkuvani muutosta erilaisissa yhteistyötilanteissa viidessä taiteellisessa projektissa: videoteoksessa Omakuva (2018), radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar (2017), multimediateoksessa Heinä (2018), esityksessä Mimesis, metafora, mallintaminen (2022) sekä dialogisessa projektissa Aaltoliike – näkökulmia luontoon (2021). Sen lisäksi, että dokumentoin teosten ja esitysten taiteellisia puitteita ja niihin liittyviä teemoja, analysoin prosesseja ryhmätyön ja jaetun tekijyyden näkökulmasta. Kirjan lopuksi pohdin laajemmin taiteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja menetelmiä, tutkijan positiota ja tutkimuksessani ilmenneitä ongelmia. Vaikka oma säveltäjän työnkuvani on laajentunut monissa sävellysprojekteissani, tutkimukseni osoittaa kuitenkin, että säveltäjän asema taidemusiikin alalla on erittäin institutionaalinen ja jopa konservatiivinen. Dialogiset työskentelytavat, joiden avulla on mahdollista avata sävellysprosessia ja sen taustalla vaikuttavia esteettisiä valintoja muille työryhmän jäsenille, tarjoavat alustan laajemmalle keskustelulle ajankohtaisista sosiaalisista, poliittisista ja ekologisista kysymyksistä, jotka herättävät kiinnostusta myös nykysäveltäjien keskuudessa. Avoin keskustelu tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia tasavertaisen suhteen luomiseen yleisön kanssa. While the composer’s status and work-centricity in Western art music has been critically examined in the fields of cultural musicology and ethnomusicology, it is noteworthy that composing has been studied primarily by scholars outside the field. Artistic research enables composition to be viewed from the composer's point of view itself. In this research I focus on the composer’s interaction with other agents during the compositional process. Although collaborative ways of working have increased significantly in many fields in recent times, contemporary composers still primarily work alone. In this artistic research, the central aim is twofold: first to expand a composer’s practice towards collaborative, dialogical and social ways of working, and second to reflect how sharing the authorship may gradually change composers’ particular position in the tradition of Western culture. In the first part of the thesis, I try to define the profession of the composer, its history and the change, in order to outline the artistic research discourse of composers in relation to musicology. I consciously try to break away from the demands of autonomy aesthetics by defining the composer’s aesthetic choice from a social and community point of view. Gradually, I move from individual-oriented working methods towards new types of negotiating and collaborative practices. In my research, I argue that the dialogic execution of a musical work or a performance also produces a variety of aesthetic choices and is thus audible in the end result. Central to the study are theories of community art, particularly Grant Kester’s concept of dialogical aesthetics, which redefines the aesthetic experience in relation to the aesthetics of autonomy offered by modernism and avant-garde art. At the end of the first part, I describe the school opera The Queen’s Chamber (2015), which in my case served as an important example of defining aesthetic and ethical issues in a new way. The second part of the study follows the change of my compositional practice in different collaborative situations within five artistic projects: the video Self Portrait (2018), the radio opera The Queen of the Cold Land (2017), the multimedia project Grass (2018), the performance Mimesis, Metaphor, Modelling (2022), and the co-composition Wave Motion (2021) for string quartet and multimedia. In addition to documenting the artistic framework of works and performances, and themes related to them, I analyze processes from the perspective of group work and distributed creativity. At the end of my thesis, I consider in more detail the possibilities of artistic research, the methods, the position of the researcher and the problems that have arisen in my research. Although the broadening of the composer’s practice has taken place on a personal level in many of my composing projects, my research shows that the position of the composer in the field of art music is highly institutionalized and even conservative. The dialogic methods, which make it possible to open up the composition process and the aesthetic choices that underlie it to other members of the working group, also provide a platform for a broader discussion of current social, political and ecological issues that are of interest to contemporary composers as well. Open discussion also offers new opportunities to create an equal relationship with the public.
Asiasana
Sarjalisäkirjaus - yhtenäistetty nimeke EST-julkaisusarja, 2489-7981 ; 73
Elektronisen aineiston sijainti ja käyttö (URI) https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-311-3 Linkki verkkoaineistoon
ISBN
*000 am a a
*00122993
*007cr||||||||||||
*008 s2023 fi e ||| 0|fin |
*019 $bga,la,na
*020 $a978-952-329-311-3$qPDF
*040 $aFI-CUTE$bfin$erda
*0410 $afin
*084 $a78.1$2ykl
*1001 $aTalvitie, Riikka,$ekirjoittaja.
*24510$aMuuttuva säveltäjä :$bkohti dialogisia käytäntöjä /$cRiikka Talvitie.
*264 1$aHelsinki :$bTaideyliopiston Sibelius-Akatemia,$c2023.
*264 4$a©2023
*300 $a1 verkkoaineisto (296 sivua)
*336 $ateksti$btxt$2rdacontent
*337 $atietokonekäyttöinen$bc$2rdamedia
*338 $averkkoaineisto$bcr$2rdacarrier
*347 $atekstitiedosto$bPDF
*4901 $aEST-julkaisusarja,$x2489-7981 ;$v73
*502 $aVäitöskirja :$cTaideyliopiston Sibelius-Akatemia, DocMus-tohtorikoulu,$d2023.
*506 $aAineisto on vapaasti saatavissa.$fUnrestricted online access$2star
*520 $aSamaan aikaan kun säveltäjän asemaa ja teoskeskeisyyttä länsimaisessa taidemusiikissa on tarkasteltu kriittisesti sekä kulttuurisen musiikintutkimuksen että etnomusikologian alueella, on merkillepantavaa, että säveltämistä ja säveltäjiä ovat tutkineet pääasiassa alan ulkopuoliset tutkijat. Taiteellinen tutkimus mahdollistaa tutkimusasetelman, jossa säveltäjyyttä voidaan havainnoida tekijän näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan säveltäjän vuorovaikutusta muiden toimijoiden kanssa sävellystyön aikana. Vaikka kollaboratiiviset työskentelytavat ovat lisääntyneet merkittävästi monilla aloilla viime vuosina, nykysäveltäjät työskentelevät yhä pääasiassa yksin. Tutkimuksen tavoitteena on toisaalta laajentaa säveltäjän käytäntöjä kohti kollektiivisia, dialogisia sekä yhteisöllisiä työskentelytapoja, ja toisaalta pohtia, kuinka tekijyyden jakaminen muuttaa säveltäjien erityistä asemaa länsimaisen kulttuurin traditiossa. Kirjan ensimmäisessä osassa pyrin kuvaamaan säveltäjän ammattia, sen historiaa ja muutosta, tavoitteenani määritellä säveltäjien taiteellisen tutkimuksen diskurssia suhteessa taiteen tekemiseen ja musiikkitieteen traditioon. Pyrin tietoisesti irti autonomiaestetiikan vaatimuksista erittelemällä säveltäjän esteettistä valintaa sosiaalisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta. Vähitellen siirryn yksilökeskeisistä työtavoista kohti uudenlaisia neuvottelevia ja kollaboratiivisia käytäntöjä. Tutkimuksessani väitän, että teoksen tai esityksen toteuttaminen dialogisesti tuottaa myös erilaisia esteettisiä valintoja ja on näin kuultavissa musiikin soivassa lopputuloksessa. Tutkimuksen keskeisinä viitteinä toimivat yhteisötaiteen teoriat, erityisesti Grant Kesterin dialogisen estetiikan käsite, joka määrittelee uudelleen esteettistä kokemusta suhteessa modernismin ja avantgardetaiteen tarjoamaan autonomiaestetiikkaan. Ensimmäisen osan lopuksi kuvaan koululaisoopperaa Kuningattaren kamari (2015), joka omalla kohdallani toimi tärkeänä esimerkkinä esteettisten ja eettisten kysymysten määrittymisestä uudella tavalla. Tutkimuksen toinen osa seuraa säveltäjän työnkuvani muutosta erilaisissa yhteistyötilanteissa viidessä taiteellisessa projektissa: videoteoksessa Omakuva (2018), radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar (2017), multimediateoksessa Heinä (2018), esityksessä Mimesis, metafora, mallintaminen (2022) sekä dialogisessa projektissa Aaltoliike – näkökulmia luontoon (2021). Sen lisäksi, että dokumentoin teosten ja esitysten taiteellisia puitteita ja niihin liittyviä teemoja, analysoin prosesseja ryhmätyön ja jaetun tekijyyden näkökulmasta. Kirjan lopuksi pohdin laajemmin taiteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja menetelmiä, tutkijan positiota ja tutkimuksessani ilmenneitä ongelmia. Vaikka oma säveltäjän työnkuvani on laajentunut monissa sävellysprojekteissani, tutkimukseni osoittaa kuitenkin, että säveltäjän asema taidemusiikin alalla on erittäin institutionaalinen ja jopa konservatiivinen. Dialogiset työskentelytavat, joiden avulla on mahdollista avata sävellysprosessia ja sen taustalla vaikuttavia esteettisiä valintoja muille työryhmän jäsenille, tarjoavat alustan laajemmalle keskustelulle ajankohtaisista sosiaalisista, poliittisista ja ekologisista kysymyksistä, jotka herättävät kiinnostusta myös nykysäveltäjien keskuudessa. Avoin keskustelu tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia tasavertaisen suhteen luomiseen yleisön kanssa. While the composer’s status and work-centricity in Western art music has been critically examined in the fields of cultural musicology and ethnomusicology, it is noteworthy that composing has been studied primarily by scholars outside the field. Artistic research enables composition to be viewed from the composer's point of view itself. In this research I focus on the composer’s interaction with other agents during the compositional process. Although collaborative ways of working have increased significantly in many fields in recent times, contemporary composers still primarily work alone. In this artistic research, the central aim is twofold: first to expand a composer’s practice towards collaborative, dialogical and social ways of working, and second to reflect how sharing the authorship may gradually change composers’ particular position in the tradition of Western culture. In the first part of the thesis, I try to define the profession of the composer, its history and the change, in order to outline the artistic research discourse of composers in relation to musicology. I consciously try to break away from the demands of autonomy aesthetics by defining the composer’s aesthetic choice from a social and community point of view. Gradually, I move from individual-oriented working methods towards new types of negotiating and collaborative practices. In my research, I argue that the dialogic execution of a musical work or a performance also produces a variety of aesthetic choices and is thus audible in the end result. Central to the study are theories of community art, particularly Grant Kester’s concept of dialogical aesthetics, which redefines the aesthetic experience in relation to the aesthetics of autonomy offered by modernism and avant-garde art. At the end of the first part, I describe the school opera The Queen’s Chamber (2015), which in my case served as an important example of defining aesthetic and ethical issues in a new way. The second part of the study follows the change of my compositional practice in different collaborative situations within five artistic projects: the video Self Portrait (2018), the radio opera The Queen of the Cold Land (2017), the multimedia project Grass (2018), the performance Mimesis, Metaphor, Modelling (2022), and the co-composition Wave Motion (2021) for string quartet and multimedia. In addition to documenting the artistic framework of works and performances, and themes related to them, I analyze processes from the perspective of group work and distributed creativity. At the end of my thesis, I consider in more detail the possibilities of artistic research, the methods, the position of the researcher and the problems that have arisen in my research. Although the broadening of the composer’s practice has taken place on a personal level in many of my composing projects, my research shows that the position of the composer in the field of art music is highly institutionalized and even conservative. The dialogic methods, which make it possible to open up the composition process and the aesthetic choices that underlie it to other members of the working group, also provide a platform for a broader discussion of current social, political and ecological issues that are of interest to contemporary composers as well. Open discussion also offers new opportunities to create an equal relationship with the public.
*650 7$asäveltäjät$0http://www.yso.fi/onto/yso/p2353$2yso/fin
*650 7$asäveltäminen $2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p13332
*650 7$atyötavat$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p3757
*650 7$amusiikintutkimus$0http://www.yso.fi/onto/yso/p21685$2yso/fin
*650 7$aestetiikka$0http://www.yso.fi/onto/yso/p5196$2yso/fin
*650 7$adialogisuus$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p10824
*650 7$aluovuus$0http://www.yso.fi/onto/yso/p8311$2yso/fin
*650 7$ataidemusiikki$0http://www.yso.fi/onto/yso/p18434$2yso/fin
*650 $anykymusiikki$2yso/fin$0http://www.yso.fi/onto/yso/p12257
*830 0$aEST-julkaisusarja,$x2489-7981 ;$v73
*85640$uhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-311-3$yLinkki verkkoaineistoon
^
Tästä teoksesta ei ole arvioita.
Näpäytä
kun haluat kirjoittaa ensimmäisen arvion.
Kuvausta ei toistaiseksi saatavana