Nimeke- ja vastuullisuusmerkintö Feelings of psychological ownership towards private forests
Julkaistu Helsingin yliopisto / Ruralia Instituutti Seinäjoki / Mikkeli 2019
Ulkoasutiedot s. 110 + 9 kuv.; kuvioita
Sarjamerkintö ei-lisäkirjausmuodossa
Yleinen huomautus Tiivistelmä: Metsät tarjoavat yhteiskunnalle runsaasti erilaisia hyötyjä. Osa näistä on taloudellisia, mutta näiden lisäksi metsät tarjoavat myös mm. virkistyshyötyjä, ilmastohyötyjä, luonnontuotteita ja suojeluarvoja. Usein kuitenkin suurin osa näitä hyötyjä tuottavista metsävaroista on yksityisten perhemetsänomistajien omistuksessa. Metsävaroista yhteiskunnalle koituvat hyödyt siis tavallaan tuotetaan yksityisten metsänomistajien mailla. Näin ollen päätöksillä, joita yksityiset metsänomistajat tekevät metsiensä käytön suhteen on myös laajempaa merkitystä paitsi paikallisella, mutta myös kansallisella sekä jopa globaalilla tasolla.
Johtuen metsävarojen tärkeästä merkityksestä, ei ole yllättävää, että on olemassa runsaasti erilaisia säädöksiä ja lakeja, jotka vaikuttavat yksityismetsien käyttöön ja käyttömahdollisuuksiin. Lisäksi Suomessa esimerkiksi jokamiehenoikeudet ns. ”maan tapana” mahdollistavat metsien virkistyskäytön kaikille. Metsät nähdäänkin osittain yhteisenä resurssina, kansallisena hyvinvoinnin lähteenämme. Tästä johtuen, yhä enenevässä määri n myös muut kuin metsien lailliset omistajat vaikuttavat, ja kokevat että heillä on oikeus vaikuttaa, metsäresurssin käyttöön sen eri muodoissaan, sekä asettavat erilaisia, joskus jopa ristiriitaisia, vaatimuksia sen käytölle.
Parhaassa tapauksessa kuitenkin sekä metsänomistajan omat, että yhteiskunnan tavoitteet metsien käytölle pystytään yhdistämään samanaikaisesti. Tämä kuitenkin edellyttää metsänomistajien omien tavoitteiden syvällistä tuntemista. On keskeistä ymmärtää, mitä metsänomistajuus merkitsee, jotta tavoitteiden yhdistäminen onnistuisi sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan viemään eteenpäin metsänomistajatutkimusta tuomalla uuden käsitteen, psykologisen omistajuuden, metsänomistajuuden tarkasteluun. Psykologisen omistajuuden teoria on alun perin lähtöisin organisaatiotutkimuksesta ja sen lähtökohtana on ajatus siitä, että omistajuus on laillista omistajuutta laajempi ilmiö. Objektiivisen eli laillisen omistajuuden lisäksi omistamiseen liittyy myös psykologinen puoli. Tunne siitä, että omistamisen kohde ”kuuluu minulle” tai ”on minun”. Tässä tutkimuksessa psykologisen omistajuuden teoriaa käytetään käsitteellistämään metsänomistajien sekä muiden yksityismetsien käyttäjien (luontomatkailuyrittäjien) metsiä kohtaan tuntemaa omistajuutta sekä ymmärtämään heidän käyttäytymistään. Tutkimusongelmaa lähestytään laadullisella tutkimusotteella ja aineisto koostuu sekä yksityisten metsänomistajien että luontomatkailuyrittäjien teemahaastatteluista.
Tulosten mukaan sekä yksityiset metsänomistajat että yksityismaita hyödyntävät luontoyrittäjät kokevat psykologista omistajuutta näitä alueita kohtaan. Omistajuuden tunne ei kuitenkaan liity automaattisesti lailliseen omistajuuteen tai yhteistyösopimuksiin. Esimerkiksi osa luontomatkailuyrittäjistä koki käyttämänsä metsäalueet osittain omakseen ja näkivät omaavansa moraalisen oikeuden niiden käyttöön, vaikkakin tiedostivat samanaikaisesti, ettei heillä ole varsinaista laillista oikeutta alueisiin. Vastaavasti osa metsänomistajista ei vaikuttanut tuntevan kovinkaan paljon psykologista omistajuutta metsiään kohtaan. Nämä metsänomistajat olivat usein ns. passiivisia omistajia, joille metsällä ei ollut suurta merkitystä. Tulokset myös paljastavat, että psykologinen omistajuus ilmenee hieman eri tavoin riippuen siitä, mitkä motiivit ensisijaisesti vaikuttavat sen kokemiseen. Tällä puolestaan oli vaikutusta mm. yksityisten metsänomistajien metsänhoitopäätöksiin.
Asiasana - Kontrolloimaton
Aineiston lajityyppi/muoto
ISBN 978-951-51-3774-6; 978-951-51-3775-3 (pdf)
*000 am
*00182919
*020 $a978-951-51-3774-6; 978-951-51-3775-3 (pdf)
*245 $aFeelings of psychological ownership towards private forests$cMatilainen, Anne
*260 $aSeinäjoki / Mikkeli$bHelsingin yliopisto / Ruralia Instituutti$c2019
*300 $as. 110 + 9$bkuv.; kuvioita
*490 $aPublications $v36
*500 $aTiivistelmä: Metsät tarjoavat yhteiskunnalle runsaasti erilaisia hyötyjä. Osa näistä on taloudellisia, mutta näiden lisäksi metsät tarjoavat myös mm. virkistyshyötyjä, ilmastohyötyjä, luonnontuotteita ja suojeluarvoja. Usein kuitenkin suurin osa näitä hyötyjä tuottavista metsävaroista on yksityisten perhemetsänomistajien omistuksessa. Metsävaroista yhteiskunnalle koituvat hyödyt siis tavallaan tuotetaan yksityisten metsänomistajien mailla. Näin ollen päätöksillä, joita yksityiset metsänomistajat tekevät metsiensä käytön suhteen on myös laajempaa merkitystä paitsi paikallisella, mutta myös kansallisella sekä jopa globaalilla tasolla.
Johtuen metsävarojen tärkeästä merkityksestä, ei ole yllättävää, että on olemassa runsaasti erilaisia säädöksiä ja lakeja, jotka vaikuttavat yksityismetsien käyttöön ja käyttömahdollisuuksiin. Lisäksi Suomessa esimerkiksi jokamiehenoikeudet ns. ”maan tapana” mahdollistavat metsien virkistyskäytön kaikille. Metsät nähdäänkin osittain yhteisenä resurssina, kansallisena hyvinvoinnin lähteenämme. Tästä johtuen, yhä enenevässä määri n myös muut kuin metsien lailliset omistajat vaikuttavat, ja kokevat että heillä on oikeus vaikuttaa, metsäresurssin käyttöön sen eri muodoissaan, sekä asettavat erilaisia, joskus jopa ristiriitaisia, vaatimuksia sen käytölle.
Parhaassa tapauksessa kuitenkin sekä metsänomistajan omat, että yhteiskunnan tavoitteet metsien käytölle pystytään yhdistämään samanaikaisesti. Tämä kuitenkin edellyttää metsänomistajien omien tavoitteiden syvällistä tuntemista. On keskeistä ymmärtää, mitä metsänomistajuus merkitsee, jotta tavoitteiden yhdistäminen onnistuisi sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan viemään eteenpäin metsänomistajatutkimusta tuomalla uuden käsitteen, psykologisen omistajuuden, metsänomistajuuden tarkasteluun. Psykologisen omistajuuden teoria on alun perin lähtöisin organisaatiotutkimuksesta ja sen lähtökohtana on ajatus siitä, että omistajuus on laillista omistajuutta laajempi ilmiö. Objektiivisen eli laillisen omistajuuden lisäksi omistamiseen liittyy myös psykologinen puoli. Tunne siitä, että omistamisen kohde ”kuuluu minulle” tai ”on minun”. Tässä tutkimuksessa psykologisen omistajuuden teoriaa käytetään käsitteellistämään metsänomistajien sekä muiden yksityismetsien käyttäjien (luontomatkailuyrittäjien) metsiä kohtaan tuntemaa omistajuutta sekä ymmärtämään heidän käyttäytymistään. Tutkimusongelmaa lähestytään laadullisella tutkimusotteella ja aineisto koostuu sekä yksityisten metsänomistajien että luontomatkailuyrittäjien teemahaastatteluista.
Tulosten mukaan sekä yksityiset metsänomistajat että yksityismaita hyödyntävät luontoyrittäjät kokevat psykologista omistajuutta näitä alueita kohtaan. Omistajuuden tunne ei kuitenkaan liity automaattisesti lailliseen omistajuuteen tai yhteistyösopimuksiin. Esimerkiksi osa luontomatkailuyrittäjistä koki käyttämänsä metsäalueet osittain omakseen ja näkivät omaavansa moraalisen oikeuden niiden käyttöön, vaikkakin tiedostivat samanaikaisesti, ettei heillä ole varsinaista laillista oikeutta alueisiin. Vastaavasti osa metsänomistajista ei vaikuttanut tuntevan kovinkaan paljon psykologista omistajuutta metsiään kohtaan. Nämä metsänomistajat olivat usein ns. passiivisia omistajia, joille metsällä ei ollut suurta merkitystä. Tulokset myös paljastavat, että psykologinen omistajuus ilmenee hieman eri tavoin riippuen siitä, mitkä motiivit ensisijaisesti vaikuttavat sen kokemiseen. Tällä puolestaan oli vaikutusta mm. yksityisten metsänomistajien metsänhoitopäätöksiin.
*653 $ametsätiede
*653 $apsykologinen omistajuus
*653 $ametsät
*653 $aperhemetsäomistajat
*653 $ametsävarat
*653 $ametsäomistajuus
*653 $ametsäkäyttäjät
*653 $aomistajuus
*653 $alaillinen omistajuus
*653 $ayhteistyösopimus
*655 $aAkateeminen väitöskirja
^
Tästä teoksesta ei ole arvioita.
Näpäytä
kun haluat kirjoittaa ensimmäisen arvion.
Kuvausta ei toistaiseksi saatavana